maanantai 14. toukokuuta 2018

JOHN GREEN - KILPIKONNAN KUORELLA


Olen aiemmin lukenut Greeniltä vain Tähtiin kirjoitetun virheen, joskus ennen blogin perustamista. Pidin siitä hirmuisesti, ja muistankin lukeneeni sen yhdeltä istumalta, mikä on mulle todella harvinaista. Sen jälkeen en ole uskaltanut lukea herralta mitään. Sillä melkeinpä kaikki arvostelut, mitä muista kirjoista olen lukenut, ovat olleet luokkaa "Ei yltänyt Tähtiin kirjoitetun virheen tasolle". Paljon on myös kritisoitu sitä, että Greenin kirjojen nuoret päähenkilöt eivät ole uskottavia nuoria aikuismaisilla filosofisilla ajatuksillaan. Lähdin kuitenkin avoimin mielin lukemaan tätä uusinta kirjaa Kilpikonnan kuorella, sillä nuortenkirja, jossa päähenkilöllä on mielenterveysongelma, on melkeinpä automaattisesti lukulistallani (tästä aiheesta ei mielestäni vieläkään puhuta/kirjoiteta tarpeeksi!).

"Kärsin jonkinlaisesta ahdistuksesta, myönnetään, mutta mielestäni ei ole järjenvastaista olla huolissaan siitä, että oman ihon alla asuu bakteeriyhdyskunta."s.11

Kirjan päähenkilön Aza Holmesin elämä ei aina ole helppoa. Hän kärsii pakko-oireista ja pelkää kuollakseen bakteereja. Aza asuu äitinsä kanssa kahdestaan, sillä isä on kuollut monta vuotta sitten takapihalla ruohoa ajaessaan. Azalla on myös paras ystävä Daisy, joka on suuri Star Wars -fani (vitsit mä kiitän taas tässä vaiheessa sitä, että tutustuin Star Warsien maailmaan pari vuotta sitten, olisin ollut taas vähän pihalla muuten). Daisy kirjoittaa fanifiktiota Star Warsista, mutta Aza ei ole kovin kiinnostunut siitä, tai Star Warsista muutenkaan, vaikka suostuukin leffoja aina Daisyn kanssa katsomaan.

Daisy innostuu eräänä päivänä selvittämään kadonneen miljonääri Russel Pickettin mysteerin, sillä siitä on luvattu 100 000 dollarin palkkio. Daisy houkuttelee Azan mukaan, sillä Aza "tuntee" kadonneen Pickettin vanhimman pojan, Davisin. Aza on nähnyt Davisin viimeeksi monta vuotta sitten, ja onkin hieman noloa, kun Aza ja Daisy löydetään Davisin kodin lähettyviltä urkkimasta. Davis ja Aza kuitenkin, ei mitenkään yllätys, ystävystyvät ja sen myötä rakastuvat toisiinsa.

Kirja keskittyy pääsääntöisesti kahteen asiaan, Azan pakko-oireisiin ja niiden pahenemiseen sekä Russel Pickettin mysteeriin. Ensirakkaus on myös suuri osa tätä tarinaa ja se, miten seurustelu onnistuu tytöltä, joka pelkää bakteereja niin kovin kuin Aza.

Valitettavasti tää kirja ei iskenyt muhun niin kovin kuin olisin toivonut. Tuntui, että luin pienen ikuisuuden tätä valtavan pitkää kirjaa (köh, 265 sivua) ja en oikein saanut otetta hahmoista. Kaikki jäivät hieman etäisiksi mulle, vaikka Azan pakko-oireet olikin mielestäni uskottavan taidokkaasti kirjoitettu. Kirjan loputtua tajusin kuitenkin, ettei mikään herättänyt oikein tunteita ja lähinnä ärsyynnyin jo aiemmin mainitsemasta hahmojen kielenkäytöstä. Välillä nimittäin oikeasti jouduin pohtimaan, että luenko kirjaa 16-vuotiaista, vai jo minuakin vanhemmista aikuisista. Ehkä tää johtuu vaan siitä, kun en itse ole niin filosofinen :D! Enkä tiedä olisinko osannut kiinnittää tähän niin paljon huomiota, jos tätä ei oltaisi Greenin kirjojen kohdalla niin paljon kritisoitu. Kirja oli ihan ok, olisin ehkä pitänyt tästä nuorempana enemmän, tai sitten en. Haluan kyllä silti lukea vielä Greeniltä muutakin, ainakin Will Grayson, Will Grayson!

Teos: Kilpikonnan kuorella
Alkuperäinen nimi: Turtles all the way down
Ilmestynyt: 2017 | Suomennos: 2017
Kirjailija: John Green
Sivuja: 265
Kustantaja: Wsoy
arvostelukappale

Takakannesta:

Aza Holmesin paras ja pelottomin ystävä Daisy Ramirez haluaa selvittää kadonneen miljonääri Russel Pickettin mysteerin ja houkuttelee mukaan tutkimuksiinsa Azan. Vetovoimaa löytyy myös luvatusta sadantuhannen dollarin palkkiosta ja miljonäärin pojasta Davisista, jonka Aza on joskus kauan sitten tuntenut.

Tekeminen ei ole Azalle helppoa, välillä pelkkä eläminen käy työstä. Hän haluaa olla kiltti tytär, uskollinen ystävä, hyvä oppilas, jopa taitava etsivä, samalla kun yrittää elää pakkomielteisten ajatustensa yhä pahenevassa syöksykierteessä.

John Greenin viidees kirja on mukaansa imaiseva, kirkas kertomus pakko-oireista, sinnikkyydestä ja ensirakkaudesta sekä elämänpituisen ystävyyden voimasta.


Kirja käsittelee mielenterveyttä

3 kommenttia :

  1. Luin tämän viikonloppuna ja tykkäsin. Oli muuten ensimmäinen John Greenin kirja, jonka luin – täytyy varmastikin ottaa Tähtiin kirjoitettu virhe lopultakin työn alle. Aloitin tätä jo loppuvuodesta kerran, mutten silloin oikein innostunut. Onneksi annoin uuden mahdollisuuden, sillä oli tämä kyllä viihdyttävä ja koskettavakin, juuri Azan vaikeuksien vuoksi.

    VastaaPoista
  2. Minun on tarkoitus lukea tämä seuraavaksi Greeniltä. Itse luin juuri Tähtiin kirjoitetun virheen ja voi sitä itkun määrää.. lisäksi olen lukenut Arvoitus nimeltä Margo, ja se ainakin oli viihdyttävä lukukokemus. :)

    VastaaPoista
  3. Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista ! :)