lauantai 8. joulukuuta 2018

SARJAKUVAHAASTEEN KOONTI


Osallistuin melkein vuoden kestävään sarjakuvahaasteeseen, jonka järjesti Jassu Hurja Hassu Lukija -blogista. Kiitos mahtavasta haasteesta! Blogin kirjoittaminen on takkuillut melkeinpä koko vuoden ja tuntuu että meinaan välillä unohtaa blogin olemassaolon ja keskityn enemmän bookstagramin päivittämiseen. En kuitenkaan ole blogia kuoppaamassa, vaan kirjoittelen just sen verran kuin hyvältä tuntuu! Uskon suuremman innon kirjoittamiseen vielä palaavan. Mutta tästä johtuen, en blogannut paljoa sarjakuvista, en tehnyt sitä ennen haastetta enkä oikein haasteen aikanakaan. Luin kuitenkin enemmän sarjakuvia kuin ajattelin lukevani!

Luin kaiken kaikkiaan nämä 34 sarjakuvaa:

Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne
Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet
Brian K. Vaughan: Paper Girls vol. 2
Sarah Andersen: Big Mushy Happy Slump
Kaoru Mori: Emma 1-10
Kanata Konami: Chi's Sweet Home 1-12
Sayuri Tatsuyama: Kirjeitä koirien maasta
Hiromu Arakawa: Fullmetal Alchemist 1 
Rainbow Rowell: Runaways, vol 1.
Matthew Sturges: Thor: Season One
Mira Mallius: Mutzi
Noelle Stevenson: Nimona
Noelle Stevenson, Grace Ellis, Shannon Watters & Brooke Allen: Lumberjanes Vol 1 & Vol 2

Pääsin haasteessa korkeimmalle tasolle joka oli Asterix ja luin yhteensä 5 970 sivua, wow! En olisi uskonut. Kiitos tämän haasteen, innostuin tutustumaan myös mangaan! Mangaa tulikin luettua iso pino ja suosikiksi niistä nousi söpö Chi kissa. Kuitenkin kaikista parhaimmaksi luetuksi sarjakuvaksi nousi ehdottomasti Rainbow Rowellin Runaways vol 1 ! Janoan jatkoa tälle ja jos kirjasto ei pian sitä hanki, mun on varmaan pakko ostaa itselleni kotiin nämä.

Koska olin laiska kirjoittamaan arvosteluja sarjakuvista, kommenteissa saa vapaasti kysellä mitä pidin mistäkin! :-)

P.S. Ihanaa joulukuuta tyypit!

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

HOLLY BOURNE - MITÄ TYTÖN TÄYTYY TEHDÄ?


Nämä ovat niitä haikeita hetkiä, kun suljet kannet trilogian viimeisestä osasta. Se oli sitten siinä. Holly Bourne ja hänen vanhatpiikansa Evie, Amber ja Lottie. Voi kuinka kaipaankin teitä jo nyt. Jos joku ei vielä tiedä mistä tämä Holly Bournen Normaali -trilogia kertoo, niin aiempien osien postaukset löydät tästä.

Trilogian viimeinen osa Mitä tytön täytyy tehdä? kertoo Lottiesta. Tytöillä on viimeinen vuosi lukiota käynnissä ja Lottie yrittää suoriutua edelleen kaikista aineistaan kiitettävästi sekä samalla valmistautua Cambridgen yliopiston haastatteluun. Tuo haastattelu täytyisi onnistua, sillä Lottien ja hänen vanhempiensa unelma on se, että Lottiesta tulee vielä jotain suurta. Pääministeri esimerkiksi. Ja hyvään yliopistoon pääseminen on tämän päämäärän tavoittelemisessa kaikista tärkeintä. 

Evie, Amber ja Lottie perustivat keskenään Vanhojenpiikojen kerhon, jossa keskustellaan feminismistä ja siitä mitä epätasa-arvoa maailmassa onkaan. Tyttöjen kerho on laajentunut koulussa suuremmaksi parinkymmenen tytön FemSoc kerhoksi. Lottie on kyllästynyt siihen, miten seksismiä esiintyy kaikkialla ja se tuntuu olevan kaikista ihan fine. Ja eräänä päivänä Lottie haluaa sytyttää jotain suurta. Niinpä Lottie päättää aloittaa kuukauden mittaisen projektin, jossa hän aikoo tuoda esille kaiken epäreiluuden mitä tahansa sukupuolta kohtaan. 

Ihailen edelleen Bournen taitoa kirjoittaa ja sitä kuinka aikuinenkin voi viihtyä tämän sarjan parissa. Kirjat sisältävät huumoria ja vakavia asioita sopivissa määrin. Mä en todellakaan itke aina kirjoja lukiessa, mutta Bourne kyllä saa itkemään ja nauramaan ääneen. Ja kuinka vahvoja hahmoja hän onkaan luonut. Toivoisin, että olisin saanut tutustua jo 10 vuotta sitten näihin hahmoihin. Ja toivon, että mahdollisimman moni nuori näitä nyt lukisi.. eikä tekisi pahaa aikuisillekaan. 

Onneksi Gummerus kuuli hiljaisen toiveeni. Eli juuri kun voivottelin tämän kirjan päätyttyä Goodreadsissa, että suomennettaisiinpa Bournea lisää, niin tuli ensi kevään katalogista tieto. Bournea saadaan lisää, mutta tällä kertaa aikuisille suunnattua kirjallisuutta! JEEE! Ja onhan mulla vielä lukematta Bournen ns. "minijatko" tälle trilogialle ...Ja onnellista uutta vuotta?. Mutta tälle mulla ei ole suuria odotuksia. Ihan vain koska se on niin lyhyt. 

He antoivat minun itkeä kaiken ulos. Koska he tiesivät, että sitä minä tarvitsin. Koska he ovat niin mahtavia siinä suhteessa.
Siskoni jotka eivät ole siskojani.
Vereni joka ei ole vertani.
Valintani, ystäväni.
He odottivat, kunnes olin valmis. Kunnes pitsineulettani pitkin valui niin ylenpalttinen määrä räkää, että se näytti etanoiden orgiapaikalta.
Lopulta Evie sanoi sanat, jotka minun tarvitsi kuulla.
"Me tarvitaan juustonaksuja. Tulkaa mun luo?"s.32

Teos: Mitä tytön täytyy tehdä?
Alkuperäinen nimi: What's a Girl Gotta Do?
Ilmestynyt: 2016 | Suomennos: 2018
Kirjailija: Holly Bourne
Sivuja: 400
Kustantaja: Gummerus
Takakannesta:

Lottie on tympääntynyt. Hän on saanut tarpeekseen vanhempiensa painostuksesta Cambridge-opintoihin, huonojen asioiden tapahtumisesta hyville ihmisille ja ennen kaikkea siitä, mitä täytyy kestää vain siksi, että on tyttö. Niinpä Lottie aloittaa kuukauden mittaisen projektin, jossa tekee näkyväksi jokaisen kohtaamansa seksismin ilmentymän. Nettivideokampanjan suosion kasvaessa Lottie joutuu kuitenkin huomaamaan, miten raskasta voi olla taistella niiden asioiden puolesta, joihin uskoo. Ja jos hän ei saa edes projektin (ärsyttävän kuumaa) kuvaajaa uskomaan feminismiin, kuinka hän muka saisi vakuutettua muun maailman? Mitä tytön täytyy tehdä muuttaakseen sen, mitä tyttöydellä tarkoitetaan?

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

HELSINGIN KIRJAMESSUT 2018: FIILISTELYÄ ETUKÄTEEN JA OHJELMATÄRPPEJÄ


Huomenna se koittaa, nimittäin kirjamessut vuosimallia 2018! Neljä päivää mahtavia keskusteluja, ihmisvilinää, kirjaystäviä, ostoksia ja hyvää ruokaa. Viime vuodesta on päällimmäisenä jäänyt mieleen se ihana tunnelma, mikä messuilla vallitsee. Sitä pääsen taas huomisesta eteenpäin kokemaan! Tänä vuonna en pysty messuilemaan neljää päivää putkeen (harmi, sillä neljä päivää messukuplassa on unelma). Toisaalta se on ihan hyvä ettei aikaa jää kirjojen osteluun neljälle päivälle, lompakkokin kiittää. Arvatkaapa monta kirjaa nimittäin olen lukenut viime vuoden ostoksista...jep oikein meni, pyöreät nolla. Tästä on tosin otettu opiksi! Mulla on nyt tarkat rajat itselleni mitä ja paljonko saan ostaa. :D Itse aion olla messuilemassa huomenna torstaina sekä lauantaina (ehkä myös sunnuntaina, riippuu omasta jaksamisesta).

Messujen teemamaana on tänä vuonna Yhdysvallat ja tämä asetti itselleni suuret odotukset messujen suhteen, valitettavasti pettymys oli suuri kun ohjelma julkaistiin. Kuten Katri mainitsi bookishteaparty -blogissaan, Yhdysvallat ovat luvattu YA-kirjailijoiden maa. Miksi heitä ei näy messuilla? Varsinkin jos tarkoituksena oli saada nuorempaakin yleisöä kiinnostumaan messuista enemmän. Myös nuori ohjelmajohtaja Ronja Salmi nostatti omia odotuksiani siitä, että nuortenkirjailijoita ja kirjoja nostetaan esille enemmän. Mutta ei hätää, löysin silti itseäni kiinnostavia ohjelmia ja aion vinkata niistä muutaman teille! Jätän tosin kiusaamatta itseäni ja skippaan koko perjantain ohjelman, ettei vain ala harmittamaan kun töitä täytyy tehdä. Tässä vielä linkki koko messujen ohjelmaan!

torstai
♥ Kuvastaja-palkinnon jako 11.00-11.30 Punavuori
♥ Beta. Sensored Reality 1 11.30-12.00 Kallio
♥ Paneeli: Ilmasto muuttuu - Meidän pitäisi 12.00-13.00 Kallio
♥ Livepodcast: Mitä Simone sanoisi? 13.30-14.00 Hakaniemi
Fantasiakeskustelu 15.00-15.30 Punavuori
Lyriikkahaastattelu: Ellinoora 17.30-18.00 Senaatintori

lauantai
♥ Antti Tapani 12.00-12.30 Senaatintori
Itke minulle taivas 13.00-13.30 Kallio
Veitola 13.30-14.00 Senaatintori
HS Tähtihetki: Kari Hotakainen, Tuntematon Kimi Räikkönen 14.00-14.30 Senaatintori
HS Ilmiö: Westerosin kirjeenvaihtaja. Salaisuuksia & spekulaatiota 15.30-16.00 Senaatintori
Loukkupoika 16.00-16.30 Kallio
Taikuri ja taskuvaras 16.30-17.00 Kallio
Vihapuhe ja sananvapaus 17.00-17.30 Senaatintori
Pelastetaan Itämeri 17.30-18.00 Hakaniemi

sunnuntai
Luodinkestävä - Heidi Foxellin tarina 11.30-12.00 Punavuori
#metoo - mitä nyt? 12.30-13.30 Senaatintori
Tuhatkuoleva kirous 13.30-14.00 Kallio
Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi 15.00-15.30 Kallio
Kiira. Ehjäksi särkynyt 16.30-17.00 Hakaniemi
Lyriikkahaastattelu: Pyhimys 17.00-17.30 Senaatintori

Minä päivinä osallistut messuille ja mitä ohjelmaa sinä odotat eniten?

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

PÄÄTTYNYT // ARVONTA: VOITA LIPPU HELSINGIN KIRJAMESSUILLE!


Helsingin kirjamessut järjestetään taas 25.-28.10 ja nyt just sulla on mahdollisuus voittaa lippu sinne! Itse olen osallistumassa tähän vuoden odotetuimpaan kirjallisuuden tapahtumaan näillä näkymin ainakin 25.10 sekä 27.10. Arvon blogini lukijoiden kesken yhden lipun messuille täällä blogin puolella. Toinen lippu tulee arvontaan instagramin puolella @tylypahkankirjasto!

Arvonnan säännöt
★ Osallistuaksesi arvontaan sinun täytyy olla blogini lukija (lukijaksi pääsee vasemmalta sivupalkista)
★ Kerro kommentissa mitä odotat messuilta eniten
★ Jätä toimiva sähköpostiosoite kommenttisi yhteyteen (Lippu on sähköinen ja lähetetään sähköpostilla!)
★ Saat yhden arvan lisää, kun kerrot missä sosiaalisen median kanavassa olet jakanut tämän postauksen

ONNEA ARVONTAAN!
Arvonta on käynnissä 13.10 klo 24 asti. Toivottavasti nähdään messuilla :)

torstai 4. lokakuuta 2018

ANTTI TUISKU, ANTTI ARO & ANTON VANHA-MAJAMAA - ANTTI TAPANI



Muistan kun mie pienenä kolmasluokkalaisena kävelin iskän kanssa Prismaan, jossa heti kaupan sisälle päästyä näin Antti Tuiskun levyn. Siitäpä alkoi hetken ruinaaminen että "Iskä, mie haluan ton, Antti ja Hanna on miun lemppareita". Se ilta menikin sitten hymy korvissa ja Antin levyä läpi kuunnellen. Sitä en muista suostuiko iskä vielä automatkalla laittamaan levyä soimaan auton soittimesta, epäilen kyllä suuresti. :D

Ja vaikka jossain vaiheessa kadotin Antin musiikin, oon niin onnellinen, että löysin sen taas Peto on irti biisin ilmestyttyä. Antti on se kenet otan seurakseni treenaamaan, juhlimaan ja silloin kun oon vähän allapäin. Veikkaan myös, että oon saanut aika monelta yökerhon DJ:ltä savut nousemaan korvista, kun oon käynyt pyytämässä illan aikana sen kymmenen kertaa Anatudea soimaan. Muistan sen yhdenkin kerran, kun jossain baarissa oli latinomusiikin ilta, mutta illan viimeinen hidas olikin Keinutaan sillä vakuutin DJ:n että tää biisi kruunaa miun illan. Ja niin se kruunasikin.

Tässä vaiheessa voitte varmaan jo kuvitella kuinka fiiliksissä olin, kun ensimmäisen kerran näin wsoy:n katalogissa kirjan ilmestyvän. Antin yksityiselämästä Suomen kansa tietää hyvin vähän, verrattuna monen muun suomalaisen julkkiksen elämään. Ja tämä voi tuntua hyvin oudolta monesta meistä, sillä onhan kyseessä Suomen suurin poptähti. Itse en edes ennen tämän kirjan julkaisua ollut ajatellut miten "vähän" tiedän Antista mitään. 

Kirjan avulla oppii paljon uutta Antti Tapanista sekä Anatudesta. Antti on sitkeä tyyppi, joka vetää keikat 38,6 asteen kuumeessa sillä ei halua tuottaa faneilleen pettymystä. Kova tyyppi suorittamaan ja menossa jatkuvasti. Opitaan myös siitä, millaista on käydä pohjalla. Ja kuten moni varmasti on lehtien otsikoista jo suurimmat paljastukset lukenut, oli Antin nuoruuden tyttöystävä tehnyt abortin sekä Antti on elänyt hyvin väkivaltaisessa suhteessa. 

Uppouduin kirjaan kunnolla ja mieli teki vain ahmia lisää ja lisää. Yhtä asiaa mietin vain toistamiseen kirjaa lukiessa, miksi se oltiin toteutettu haastattelumuodossa? Hieman tylsähkö idea, jos rehellinen olen. Myös haastattelijan kommentit olivat välillä kummallisia. Muuten oivallinen paketti kyseessä ja pidin siitä, että Antin vanhemmat päästettiin välillä ääneen sekä mm. Jurek Reunamäki. Naurun pyrskähdyksiäkin kirja tuotti kun sai lukea biisileireistä ja En kommentoi levyn synnystä.

"Viimeeksi kun niin kävi, en meinannut kestää. Päädyin baareihin hakemaan hyväksyntää ja täytin päiväni turhakkeilla. Sen jälkeen mie olen käynyt vuosikaudet terapiassa ja lukenut kymmeniä self help -oppaita, mutta mitä sitten. Mistä mie tiedän, olisinko vieläkään riittävän vahva kohtaamaan uutta alamäkeä?"s.348

Vieläkin hymy nousee korviin miettiessäni viimeistä kertaa, kun kävin kuuntelemassa Anttia huhtikuussa Turussa. Nyt tää fani jää vaan odottamaan (liian pitkäksi aikaa) sitä hetkeä, kun Antti palaa takaisin tauoltaan. Onneksi symppis Antti päivittelee somea välillä, niin helpottaa tätä keikkaikävää. 

Teos: Antti Tapani
Ilmestynyt: 2018 
Kirjailija: Antti Tuisku, Antti Aro & Anton Vanha-Majamaa
Sivuja: 352
Kustantaja: Wsoy
Kirjastolaina
Takakannesta/Sivuhärpäkkeestä:

Antti Tuisku on Suomen suurin poptähti, mutta kuka on Antti Tapani?

Koko kansan tuntema Antti Tuisku on eri ihminen kuin yksityisyyttään varjeleva Antti Tapani, joka on selviytynyt rankoista nuoruuden kokemuksista: koulukiusaamisesta, läheisriippuvaisuudesta ja vaikeista seurustelusuhteista.
2004 Antti Tuirku singahti vain 19-vuotiaana Siwan kassalta supertähteyteen ja saman tien ivan ja epäilyn kohteeksi. Hänet leimattiin nopeasti laulutaidottomaksi levy-yhtiön tuotteeksi. Keikoilla lavalle lentelivät pullot ja kolikot. Media revitteli.
Aluksi Antti uskoi itsekin, että pohjoiset juuret pitäisivät Rovaniemen-pojan jalat maassa. Kun suosio Idols-menestyksen jälkeen notkahti ja väki kaikkosi keikoilta, tapahtuikin kaikkea muuta. Antti löysi itsensä etsimästä selkääntaputtelua ja vahvistusta itsetunnolleen. Nousu takaisin huipulle vaati kipeän menneisyyden kohtaamista. Todellista rohkeutta uskoa itseensä.

lauantai 22. syyskuuta 2018

SARAH J. MAAS : THRONE OF GLASS - TULEN PERILLINEN


Se fiilis kun oivallat löytäneesi uuden lempikirjailijasi, V I H D O I N! Voin viimeinkin mainita myös välillä jonkun muun nimen kuin J.K. Rowlingin, kun suosikkiani kysellään. Sillä kyllä, tämän Throne of Glass -sarjan kolmannen osan myötä, Maas nousee yhdeksi suosikikseni ja haluan lukea häneltä kaiken. En edes tiennyt, kuinka kovasti olenkaan kaivannut elämääni tällaisia kirjoja! Varoituksen sananen vielä.. jos haluat välttyä edellisien osien spoilereilta, ethän lue tämän pidemmälle.

Celaena Sardothien on saapunut Adarlanin kuninkaan käskystä Wendlyniin, Suuren valtameren toiselle puolelle. Wendlyniin, jossa taikuus on yhä läsnä sillä kuningas ei ole onnistunut ottamaan Wendlyniä haltuunsa. Celaena ei kuitenkaan suorita kuninkaan antamaa tehtävää Wendlynissä, vaan viettää päivänsä juomalla viiniä katoilla ja syömällä pihistettyä kamalan makuista teggyaa eli sipulinmakuista leipää. Aurinkoisena päivänä Celaena kuitenkin kohtaa kujalla haltiasoturi Rowanin. Rowan on tullut hakemaan Celaenaa haltiakuningatar Maeven luokse. Itsesäälissä rypevä Celaena lähtee juron haltiasoturin matkaan, sillä Celaenalla on tarve saada Maevelta lisää tietoa mahtiavaimista ja siitä, miten hän voisi kukistaa Adarlanin kuninkaan. Eihän hänen ystävänsä voinut uhrata kaikkea turhaan? Pakkohan hänen on mennä, vaikka mieli tekisi kuolla siihen paikkaan.

Chaol ja Dorian ovat molemmat jääneet Adarlaniin ja heidän välinsä ovat alkaneet viilentyä. Dorian kamppailee taikavoimiensa kanssa ja yrittää parhaansa mukaan piilottaa ja oppia hallitsemaan niitä. Chaol suree Celaenaa, ja samaan aikaan pohtii kuinka voisi suojella prinssiään. Olisiko mahdollista saada taikuus takaisin Adarlaniin? Silloin Dorian ei ehkä olisi niin pahassa pulassa.

Rowan yrittää kouluttaa Celaenaa taikavoimiensa hallitsemisessa ja tämä koulutus onkin iso osa tätä kirjaa. Rowan on ankara ja kylmä Celaenaa kohtaan ja voisi melkein sanoa molempien vihaavan toisiaan. Mutta kuitenkin, Rowanin työ tuottaa tulosta ja Celaeana alkaa hallitsemaan voimiaan. Rowanin tuominen mukaan kirjaan oli yksi tämän kirjan parhaita anteja, pidin tästä hahmosta paljon!

"Jopa hänen sielunsa tuntui avarammalta. Aivan kuin se olisi ollut pitkään vangittuna ja haudattuna ja pääsisi vasta nyt levittämään siipiään. Hän ei tuntenut iloa, eikä ehkä koskaan enää tuntisikaan, mutta hän tunsi ripauksen siitä, millainen oli ollut ennen kuin suru oli musertanut hänet niin täydellisesti". s.268

Tässä osassa Rowanin lisäksi tuli monta muutakin uutta hahmoa. Yksi näistä hahmoista sai heti alussa jo omat kappaleensa - Manon Mustanokka. Aluksi Manonin luvut tökkivät kohdallani, mutta heti kun mukaan asteli liuta lohikäärmeitä olin myyty. Manon kouluttaa pienestä loukkaantuneesta lohikäärmeestä itselleen tunnollisen ratsun ja ystävän (Näin koulutat lohikäärmeesi, on yksi suosikki animaatioistani, joten itkin onnesta näistä lohikäärmeistä lukiessani). Samalla kun liuta uusia hahmoja astelee kuvioon mukaan, jää valitettavasti yksi vanhoista hahmoista taka-alalle, nimittäin Chaol. Ei sillä, shippaan häntä edelleen enemmän kuin Doriania, mutta kiinnostavimpia miespuolisia hahmoja olivat tässä osassa Rowan ja Aedion.

Kolmas kirja paljasti myös vihdoin Celaenan lapsuuden ja kaikki se tuska ja suru mitä Celaena oli joutunut kokemaan, tuli lukijallekin koettavaksi. Celaenan hahmokin kehittyy tässä osassa taas ison harppauksen ja näin ollen ymmärsin tätä hahmoa huimasti paremmin. Maas on aivan äärimmäisen taitava kertoja! Pienet tiedonmuruset mitä hän jakaa lukijalle juuri oikeaan aikaan saa otteen kirjasta vain tiukentumaan. Ja miten tuskaiset kuukaudet on taas edessä odottaa seuraavaa osaa, sillä tämän kirjan loppu... ÄÄÄÄÄÄÄÄ.

Kirja antaa myös vihdoin järkyttävän selvää kuvaa, kuinka kamalasta miehestä on kyse, kun puhutaan Dorianin isästä, Adarlanin kuninkaasta. Celaena on varmasti ainoa joka hänet voi joskus voittaa, mutta tämän kirjan jälkeen kysymys onkin, ketä kaikkia hän saa taistoon omalle puolelleen mukaan? Keneen voi oikeasti luottaa? Huudan tätä kirjoittaessa sisäisesti koska haluan tietää kaiken nyt ja heti.

"Hän oli kuningatar yhtä lailla kuin Maevekin. Hän oli voimakkaan kansan ja mahtavan valtakunnan hallitsija.
Hän oli tuhkan ja tulen perillinen, eikä hän kumartaisi ketään."s.554

Teos: Throne of Glass - Tulen perillinen
Alkuperäinen nimi: Heir of Fire
Ilmestynyt: 2014 | Suomennos: 2018
Kirjailija: Sarah J. Maas
Sivuja: 624
Kustantaja: Gummerus
Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!
Takakannesta:

Celaena Sardothien on selvinnyt hurjista taisteluista ja musertavista suruista. Hän on kuitenkin joutunut maksamaan siitä sanoinkuvaamattoman hinnan. Nyt hän taistelee murheen murtamana omaa sisäistä tyhjyyttään vastaan.
Kaiken pimeyden keskellä Celaenasta on kuitenkin kasvamassa koko ajan vahvempi, viisaampi ja määrätietoisempi - todellinen kuningatar. Jos Celaena löytää Wendlynistä etsimänsä vastaukset, oppii hallitsemaan voimiaan ja voittaa demoninsa, hänestä on tulossa myös Adarlanin julman vallanhimoisen kuninkaan suurin uhka. Mutta onko Celaena valmis taistelemaan tiensä takaisin valtaistuimelle?

torstai 20. syyskuuta 2018

PRINSESSOJA JA ASTRONAUTTEJA -LUKUHAASTEEN KOOSTE

Olkoon mun reilu kuukauden hiljaisuus (taas) täällä blogin puolella tämän postauksen myötä ohi! Parasta kun elämä alkaa rullaamaan normaalissa arjessa ja on ehkä vihdoin aikaa taas lukea ja keskittyä näihin itselle tärkeisiin asioihin. Mielikin pysyy näin paljon virkeämpänä! Mutta nyt itse asiaan..

Ihana Katri Bookishteaparty -blogista pisti maaliskuussa pystyyn Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaasteen. Ideana oli lukea eri genreistä naisten kirjoittamia kirjoja. Haasteen idea oli mielestäni mahtava ja sijottui ajalle 8.3-8.9.18. Jo pelkästään haasteen nimi sai mut innostumaan, koska Sanni♥ Tarkoituksena oli lähteä kevyin mielin suorittamaan haastetta, mutta kuitenkin ajatuksena että saisin jokaiseen kategoriaan kirjan luettua. Siinä hieman epäonnistuin, mutta muutamaan tuli useampi kirja luettua. Ja luin jopa siihen kategoriaan kirjan, minkä ajattelin olevan vaikein pala.

mitä kirjoja luin haasteeseen

scifi-/fantasiakirja
♀ Sarah J. Maas: Tulen perillinen (bloggaus tulossa)

sarjakuva
♀ Natsumi Hoshino: Neiti Koume, tiikeriraita 2
♀ Kaoru Mori: Emma osat 1-9
♀ Hiromu Arakawa: Fullmetal Alchemist 1
♀ Mira Mallius: Mutzi
♀ Noelle Stevenson: Nimona

(oma)elämänkerta
♀ Maria Veitola: Veitola

Luin yhteensä 33 teosta, kiitos kevään ja kesän mangabuumin mikä muhun iski. Luin siis ensimmäistä kertaa mangaa ikinä, sillä ajattelin täyttää tämän aukon sivistyksestäni. Kategoriat joihin en lukenut yhtäkään teosta olivat: Dekkari, Viihdekirja sekä Tietokirja. Vähän harmittaa, sillä olin noihinkin kirjoja suunnitellut. Ylpein olen kuitenkin tuosta Veitolan kirjasta! Sillä olen naurettavan huono lukemaan elämänkertoja. Veitolan kuuntelin äänikirjana ja annan siitä vahvan lukusuosituksen kaikille, varsinkin äänikirjan muodossa. Oikeastaan pidin melkein kaikista lukemistani kirjoista erityisen paljon. Sarjakuvista muutama osa Emma-sarjasta oli kehnompi, eikä Mira Malliuksen Mutzi hetkauttanut oikein mihinkään suuntaan. 

Kiitos vielä Katrille tämän haasteen järjestämisestä!

lauantai 18. elokuuta 2018

ANGIE THOMAS - VIHA JONKA KYLVÄT

Olipa ihanaa pitkästä aikaa omien yöunien kustannuksella koukuttua kirjaan, eikä aamulla edes kaduttanut! Tämä kirja oli ihan super! En tiedä, onko Angie Thomas tiedostanut kirjaa kirjoittaessa, kuinka ison jutun hän saa kirjallaan aikaan. Tai millainen vaikutus tällä kirjalla on nuoriin lukijoihin, varsinkin mustiin nuoriin. Tämä kirja on ÄLYTTÖMÄN tärkeä. Ja miksi uskalsin tarttua tähän vasta nyt?

Starr on 16-vuotias ja asuu perheensä kanssa slummissa. Nuoresta iästään huolimatta, hän on joutunut todistamaan jo kahden hyvän ystävänsä murhaa. Ja tästä toisesta murhasta saammekin lukea tässä kirjassa. Yksin oleva valkoinen poliisi pysäyttää Starrin ja hänen ystävänsä Khalilin. Tilanne eskaloituu siihen, että poliisi ampuu Khalilia kolme kertaa. Ilman mitään järkevää syytä. Miten Starr selviää tästä järkyttävästä kokemuksesta? Miten koko mustien yhteisö reagoi tähän? Ja koko muu maailma? Joutuuko poliisi vastuuseen teostaan?

En epäilisi yhtään vaikka tästä tulisi klassikko, ainekset tässä on ainakin kohdallaan. Thomasin kirjoitustyyli lumoaa itseni ja kirja oikein imaisee mukanaan. Hahmot olivat myös hyvin onnistuneita, kaikki tuntuivat aidoilta ja pidin aivan jokaisesta!<3 Kirja onnistuu herättämään suuria tunteita, varsinkin vihaa. Osuva nimi siis kirjalla. Heräsin myös siihen, kuinka vaikeaa on olla musta vielä nykymaailmassakin. Tiesin että vaikeaa, mutta että näin vaikeaa, tuli yllätyksenä. Lukiessa tulee myös ajatelleeksi, että onpa meillä asiat Suomessa hyvin. Täällä ainakin poliisiin voi luottaa ja turvautua. Välillä vain jenkeistä tulevia uutisia lukiessa pohdin, mistä muropaketista poliisit saavat siellä virkalupansa. 

Mun mielestä on ihan super tärkeää, että näitä asioita nostetaan esille. Vasta eräänä päivänä katsoin Greyn anatomian jakson, missä poliisi ampui 10-vuotiasta mustaa poikaa, joka kiipesi kotitalonsa ikkunasta sisään, sillä oli unohtanut avaimet kotiin. Poliisi luuli poikaa varkaaksi. Joo, vaikka olikin kyseessä sarja, niin silti, MITÄ HITTOA??! Ja taas kiukkusavut nousivat korvista. 

Viha jonka kylvät on mulla ehdottomasti yksi vuoden parhaimpia lukukokemuksia. Kirjan asioita jää ajattelemaan vielä päiviksi lukemisen jälkeen. Nyt en malttaisi odottaa tästä tulevaa leffaa! (Tästä traileriin) Ja tästä lähtien kaikki, mitä Angie Thomas vain kirjoittaa, menee mulla heti lukulistalle. 2019 helmikuussa pitäisi ilmestyä kirja On the Come Up!

"Mä räpyttelen silmiä muutaman kerran. Suuhun kertyy sylkeä, mutta nielaisen. Mä en jumaliste aio itkeä enkä oksentaa, kun ajattelen sitä miestä.
Jos se istuis tässä, mun sisältä ei löytyis tarpeeksi Mustaa Jeesusta sanomaan, että annan sille anteeksi."s.257

Teos: Viha jonka kylvät
Alkuperäinen nimi: The Hate U Give
Ilmestynyt: 2017 | Suomennos: 2017
Kirjailija: Angie Thomas
Sivuja: 397
Kustantaja: Otava
Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!
Takakannesta:

Kun mä olin kaksitoista, mutsi ja faija piti mulle kaks puhuttelua. Toinen oli se tavallinen kukkia ja mehiläisiä -juttu. Toinen koski sitä, mitä pitää tehdä jos poliisi pysäyttää. Tee täsmälleen niinku poliisi käskee. Pidä kädet näkyvissä. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä. Puhu vain kun sua puhutellaan.

16-vuotias Starr on köyhän slummin kasvatti, joka käy koulua paremmalla puolella kaupunkia. Ristiriita kahden maailman välillä kärjistyy, kun poliisi yhtenä iltana ampuu Starrin lapsuudenystävän.
Starr on paikalla ja tietää, ettei ampumiseen ollut mitään syytä. Hänen todistuksensa voi kuitenkin tuhota koko mustan yhteisön. Ja myös maksaa hänen henkensä.

perjantai 10. elokuuta 2018

HOLLY BOURNE - MIKÄ KAIKKI VOI MENNÄ PIELEEN?


Mikä on mulle se täydellinen kesäkirja? Hyvää fiilistä, onnellisia loppuja, mielellään kesään liittyviä tapahtumia sekä ripaus romantiikkaa. Tänä kesänä tätä tarjosi Holly Bournen Mikä kaikki voi mennä pieleen? Kyseessä on siis Bournen Normaali-trilogian toinen osa. Ensimmäisen osan Oonko ihan normaali? luin viime vuonna ja pidin siitä. Odotin innolla tähän toiseen osaan tarttumista, mutta samalla jännitin, että mitä jos en pidäkään tästä. Mutta siis, rakastin tätä osaa vielä enemmän kuin edellistä! Tämä on juuri sitä helppoa luettavaa, mutta samalla kirja sisältää oikein oivallisia ajatuksia feminismistä, aikuistumisesta, äiti-tytär-suhteesta, alkoholismista... tässä nyt kirjan aiheita näin esimerkkinä.

Kirja keskittyy tällä kertaa tyttökolmikosta Amberiin ja hänen kesälomaansa. Kesälomaan, jonka hän aikoo viettää Yhdysvalloissa äitinsä luona. Äidin, joka on omien sanojensa mukaan raitistunut ja mennyt uusiin naimisiin perseleuka-Kevinin kanssa. En muistanut Amberista juuri mitään edellisestä kirjasta, mutta nyt musta tuntuu, että rakastuin häneen hahmona! Amber ei ole nähnyt äitiään yli kahteen vuoteen ja nyt hän vihdoin voisi viettää hänen kanssaan koko kesän. Vaikkakin samalla töitä tehden, sillä Amber on menossa äidin ja Kevinin järjestämälle kesäleirille ohjaajaksi. Mutta näin Amberin ei tarvitse nähdä raivostuttavaa velipuoltaan ja sietämätöntä äitipuolta koko kesänä, ainoa jota hän joutuu sietämään on perseleuka-Kevin, joka vei häneltä äidin toiselle mantereelle.

Leirillä on paljon muitakin ohjaajia joihin Amber pääsee tutustumaan, mm. Nalle Puhia rakastava Whinnie, ärsyttävä cheerleader Melody sekä hyvännäköinen prom king Kyle. Ah, mitä ihania jenkkien kliseitä tässä kirjassa oli. Myönnetään, olen aina ollut kiinnostunut Yhdysvalloista, sekä heidän opiskelukulttuuristaan. Ja sain makoisat naurut, kun Amber oli ajatellut cheerleadereiden ja prom kingien olevan vain elokuvien ja sarjojen tuottoa. Kesäleiristä lukiessa tuli mieleen oma lapsuus ja oman lapsuuden kesäleirit. Uskottavasti on Bourne siis onnistunut leiristä kertomaan.
Kirjan parasta antia olivat Amberin Skype-keskustelut Evien ja Lottien kanssa. Heidän vanhojenpiikojen kerhonsa kokoontumiset onnistuivat näin kesälläkin. Kolmikon keskustelua on mainio lukea ja kirjaa lukiessa sai oikeasti nauraa ääneen (ja jopa itkeä). 

Aivan järkyttävän hyvää nuortenkirjallisuutta tämä kirjailija meille tarjoaa. Ajankohtaisia ajatuksia, feminismiä, perhesuhteita. Kaikki tässä sarjassa vain klikkaa juuri oikein. Ja mun mielestä on mahtavaa, että niin moni nuori on löytänyt tämän kirjasarjan. Harvoin tästä on kirjaston nuortenhyllyssä montaa kappaletta paikalla. Itselläni kyllä menee automaattisesti tästä lähtien kaikki Bournen kirjat omalle lukulistalle. 

Jos jotain miinusta annan kirjalle, tulee se kirjan lopusta. Ihan vain, sillä mä olisin voinut lukea vielä 100 sivua lisää. Nyt jäi hieman tunne, että loppu kurottiin kasaan vähän liian nopeasti. Toivon, että saan vastauksia kysymyksiini viimeistään syksyllä ilmestyvässä ...ja hyvää uutta vuotta? -kirjassa.

Mutta kun astuimme lehvästön alle, pimeys nielaisi kuunvalon kokonaan, enkä nähnyt mitään.
"Kyle, mä en tykkää olla täällä."
Hän nauroi ja laittoi käsivartensa hartioilleni. Ei epäilyttävällä tavalla vaan suojelevais-amerikkalaisella tavalla.
"VALOIS",  huusin suoristaen käteni ilmaan. "ODOTUM SUOJELIUUUUUUS."
"Ööö, tiedäthän sä, ettei Harry Potter ole totta?" Kyle sanoi, kun katselin pettyneenä taikavoimieni puutetta.
"Kuraverinen", mutisin, ja hän nauroi taas.
"Onko kaikki brittitytöt yhtä hauskoja kuin sä?" hän kysyi.


Teos: Mikä kaikki voi mennä pieleen?
Alkuperäinen nimi: How Had Can Love Be?
Ilmestynyt: 2016 | Suomennos: 2017
Kirjailija: Holly Bourne
Sivuja: 448
Kustantaja: Gummerus
Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!
Takakannesta:

Amber kaipaa edes ripausta rakkautta. Hänen äitinsä ei vain ole koskaan ollut lämminsydäminen tapaus, ei edes kun jätti perheensä ja muutti Amerikkaan. Amber kuitenkin toivoo, että kesä hänen kanssaan voisi muuttaa kaiken.

Samalla kesäleirillä Amberin ja hänen äitinsä kanssa työskentelee myös fiksu, hauska ja suosittu Kyle, sydänten sarjamurskaaja. Voiko Amber, varsinainen cheerleaderin vastakohta, TODELLA ihastua prom kingiin? Moisesta ei ainakaan voi seurata mitään hyvää, kun kaikki muukin menee aina pieleen.



torstai 9. elokuuta 2018

SUOSIKKI LUKUHAASTE TULI PÄÄTÖKSEEN: YA-LUKUHAASTEEN KOONTI


Tuskin kenellekään blogini lukijalle ei ole jäänyt epäselväksi se, että suosikki genreni on YA-kirjallisuus. Niinpä päätin osallistua ihanan Hannan (Sivujen välissä blogista) järjestämään YA-lukuhaasteeseen tänä vuonna. Haastetta lähdin suorittamaan rennoin mielin, mutta ihan vähän jäi harmittamaan bingon uupuminen! Olisi ehkä pitänyt kuitenkin lukea järjestelmällisemmin :D

HAASTEESEEN LUETUT KIRJAT:

1. Kirjasta on tullut/tulossa elokuva: Cecelia Ahern - Viallinen
2. Kirjassa kartta sisäkannessa: Sarah J. Maas - Keskiyön Kruunu
3. Kirjassa on hahmo eri kulttuurista kuin sinä: Angie Thomas - Viha jonka kylvät
5. Kirja käsittelee mielenterveyttä: John Green - Kilpikonnan kuorella
6. Julkaistu vuonna 2017: Stephanie Garber - Caraval
7. Sinua kiinnostava aika/paikka: Holly Bourne - Mikä kaikki voi mennä pieleen?
8. Kirjassa naiskertoja: Sarah Crossan - Yksi

Ei aivan huono tulos, mutta ei paraskaan. Nautin kuitenkin haasteesta älyttömästi ja toivon tällaisia haasteita lisää tulevaisuudessa! Suuri kiitos Hannalle emännöinnistä!





lauantai 7. heinäkuuta 2018

LOPPUVUODEN ODOTETUIMMAT UUTUUDET

Vanhaan tuttuun tapaan, olen selaillut katalogeja ja listannut itselleni ylös loppuvuodelta uutuudet, mitkä kiinnostavat itseäni eniten. Listasin mukaan myös englanninkielistä YA-kirjallisuutta.

HEINÄKUU
-Sarah J. Maas: Throne of Glass - Tulen perillinen (Gummerus)
-Cecelia Ahern: Täydellinen (Gummerus)
-Sarah Henning: Sea Witch (Katherine Tegen Books)
-Tracy Banghart: Grace and Fury (Little, Brown Books for Young Readers)

ELOKUU
-Lucia Berlin: Tanssia Ruusuilla (Aula & CO)
-Lindsey Kelk: Meillähän oli tauko (Harper Collins Nordic)
-Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa (S&S)
-Elena Favilli & Francesca Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille 2 (S&S)
-Ida Salminen & Riikka Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä jotka muuttivat maailmaa (S&S)
-Antti Tuisku, Antti Aro, Anton Vanha-Majamaa - Antti Tapani (WSOY)
-Siiri Enoranta: Tuhatkuoleva kirous (WSOY)
-Sarah J. Maas: Catwoman (Random House Books for Young Readers)
-Natalie C. Parker: Seafire (Razorbill)
-Maggie Ann Martin: To Be Honest (Swoon Reads)

SYYSKUU
-Neil Patrick Harris: Taikajengi (Aula & CO)
-Minna Rytisalo: Rouva C. (Gummerus)
-Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.): Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) (into)
-Mohsin Hamid: Exit West (Otava)
-Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Uusi Maailma: Kaksi heimoa (WSOY)
-Karen M. McManus: Yksi meistä valehtelee (WSOY)

LOKAKUU
-Holly Bourne: ...ja onnellista uutta vuotta? (Gummerus)
-Heidi Lindén & työryhmä: #Metoo - vallankumous: Miten hiljaisuus rikottiin (Like)
-Elina Pitkäkangas: Ruska (Myllylahti)
-Jennifer Mathieu: Näpit irti! (Otava)
-Paula Mononen (toim.): Aihe vapaa - Vauva.fi keskustelujen parhaat (S&S)
-Stephanie Garber: Valenda (WSOY)
-Becky Albertalli & Adam Silvera: What If It's Us (HarperTeen)
-Tahereh Mafi: A Very Large Expanse of Sea (HarperTeen)
-Rainbow Rowell: Runaways, Vol 2 - Best Friends Forever (Marvel)
-Neal Shusterman: Dry (Simon & Schuster Books for Young Readers)

MARRASKUU
-Josie Silver: Ole minun (Otava)


TOP 6 ODOTETUIMMAT


6. ANTTI TAPANI
5. ...JA HYVÄÄ UUTTA VUOTTA?
4. WHAT IF IT'S US


3. VALENDA
2. TÄYDELLINEN
1. THRONE OF GLASS: TULEN PERILLINEN

MITÄ SINÄ ODOTAT SYKSYLTÄ ENITEN?

Kansikuvat kustantamoiden sivuilta




perjantai 6. heinäkuuta 2018

VUODEN TOISEN NELJÄNNEKSEN LUETUT

Nyt ollaan jo niin pitkällä kesässä, että ollaan jo käännetty kalenterin sivu heinäkuulle. Edessä häämöttää Ruisrock viikonloppu, jonka jälkeen koittaa paluu töihin. Viimeeksi kun listailin vuoden ensimmäisen neljänneksen luettuja, olin aloittamassa työharjoittelua kirjastossa. Nyt sekin ihana kymmenen viikkoa on takanapäin ja kaipuu oman alan töihin on suuri. Olin harjoittelun jälkeen kotikotona reilu pari viikkoa ja tarkoituksena oli lukea paljon kirjoja. Kirjaimellisesti kannoin mukanani yhden Ikean kassin kirjoja, sillä vaihtoehtoja  piti olla ja aikaa lukemiselle riittämättömiin. Tosiasiassa olin unohtanut tulevat jalkapallon MM-kisat, ja monta tuntia päivistä menikin jalkapalloa katsoessa. Enimmäkseen tuli luettua mangaa siinä ohessa (koska kyllä, sain itseni silloin keväällä innostumaan mangasta). Nyt on kuitenkin hieman levätty ja jaksaa loppukesän toivottavasti touhuta ja tehdä töitä. Toivon mukaan aikaa lukemisellekin jää töistä ja muista menoista huolimatta.

Katsotaan mitä tuli luettua huhti-kesäkuussa.

10-21. Kanata Konami: Chi's Sweet Home: Oma koti kullan kallis, osat 1-12
23. Sayuri Tatsuyama: Kirjeitä koirien maasta 1
24-31. Kaoru Mori: Emma, osat 1-8
32. J.K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone
34. Hiromu Arakawa: Fullmetal Alchemist 1
35. Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja
39. J.K. Rowling: Tästä alkaa elämä
40. Maria Veitola: Veitola
42. Matthew Sturges: Thor - Season One
43. Hoshino Natsumi: Neiti Koume, tiikeriraita 2
45. Vesa Sisättö: Ulkomaisia nuorten tieteis- ja fantasiakirjailijoita
46. Mira Mallius - Mutzi

Tämä toinen neljännes oli paljon parempi kuin ensimmäinen, vaikka en vieläkään ole täysin tyytyväinen omaan lukemiseen. Sarjakuvat ja mangat houkuttelevat tällä hetkellä todella paljon ja viihdyinkin älyttömän hyvin Chi kissan parissa 12 osaisen mangasarjan verran. Emma-sarja on vielä hieman kesken, mutta olen nauttinut siitäkin ja niiden kirjojen tunnelmasta. Rainbow Rowell ja Sarah J. Maas taitavat olla ainoat ketkä ansaitsevat tästä sakista täydet 5 tähteä. Mutta heti perässä tulee Veitolan kirja, joka oli muuten aivan mahtava äänikirjana kuunneltuna! Lämmin suositus vielä Nevermoorille, huikea sarjan avaus! Joukon perää pitävät Thor sekä Mutzi, enkä niistä taida saada edes postausta aikaiseksi.
Koska mangaa ja sarjakuvia tulee luettua todella paljon, saan ensimmäistä kertaa ikinä 50 luettua kirjaa vuodessa. Nostin Goodreadsin tavoitteen nyt 60 kirjaan, mutta voi olla, että joudun vielä syksyllä uudestaan nostamaan sitä.

Katsotaan vielä lopuksi etenemistä lukuhaasteissa..

SARJAKUVA HAASTE: 31 LUETTUA

YA-LUKUHAASTE: 5 LUETTUA (Bingo taitaa silti jäädä saamatta)

JATKUMO: 5 LUETTUA

PRINSESSOJA JA ASTRONAUTTEJA: 30 LUETTUA (jos lasken mangat mukaan)

HYLLYNLÄMMITTÄJÄ: 0 HAHA EI VOI KUIN NAURAA :DDD

HELMET-LUKUHAASTE: 18/50

torstai 5. heinäkuuta 2018

SARAH J. MAAS : THRONE OF GLASS - KESKIYÖN KRUUNU


Tätä kirjaa lähdin lukemaan jo hieman suuremmilla odotuksilla kuin sarjan ensimmäistä osaa Lasipalatsia. Lasipalatsi ei lumonnut minua täysin, mutta olin kuullut muilta lukijoilta sarjan paranevan jo toisessa osassa huomattavasti. Lunastiko tämä kirja odotuksensa? Voi kyllä! Oli ihanaa pitkästä aikaa lukea kirjaa nautiskellen, sillä en halunnut kirjan loppuvan. Olenkin tyytyväinen, että päätin jättää kirjan lukemisen alkukesään, sillä nyt en joudu tuskissani odottamaan kolmatta osaa montaa kuukautta. Itseasiassa sen pitäisi tulla jo tässä kuussa!

Celaena Sardothien voitti edellisessä osassa kamppailun paikasta Kuninkaan Miekkana. Nyt Celaena täyttää pahan kuninkaan määräyksiä ja neljän vuoden kuluessa hän olisi vapaa! Mutta kestääkö Celaena neljää vuotta, varsinkaan kun kuningas määrää häntä tappamaan tuttaviaan ja Celaenan mielestä viattomia. Vartioston kapteenin Chaolin ja Celaenan välit lämpenevät ja kirjassa saadaan kuulla lisää mahtimerkeistä sekä siitä mitä prinsessa Nehemialla on mielessä. Ja onko taikuus sittenkään kadonnut valtakunnasta, saati sitten itse kuninkaan linnasta.

"Sota oli syttynyt kaikkia vastaan. Vaviskoot he kaikki pelosta sitä kohtaan, jonka olivat herättäneet."s.279

Pidin siitä, miten tässä osassa kolmiodraama oltiin jätetty enemmän taka-alalle ja lukijalle alkoi pikkuhiljaa selvitä asioita enemmän. Mistä kuningas saa voimansa ja miten hän on onnistunut valloittamaan niin suuren osan Erileasta. Kirjassa on myös muutama suuri juonenkäänne, jotka tekivät kirjan lukemisesta ahmittavampaa ja saivat leuan tippumaan lattiaan. Kirjassa tutustutaan myös Celaenan menneisyyteen paremmin sekä hänen monet puolensa tulivat hyvin esiin tässä osassa, mikä ainakin itseäni innosti suuresti. Celaena onkin kiinnostavin hahmo tässä sarjassa, mutta heti perässä tulevat Chaol ja kruununprinssi Dorian. Varsinkin Dorianin pisteet nousivat tässä osassa paljon.

Kirjan maailma on omalla tavallaan uniikki ja maaginen. Se kutkuttaa ja siitä haluaa tietää lisää. Odotankin innolla, mitä saamme oppia seuraavissa osissa.

En tiedä miten pukisin sanoiksi sen, mitä tästä osasta ja koko sarjasta ajattelen. Tällaista fantasiaa olen kaivannut elämääni jo pitkään! Enkä malttaisi pysyä housuissani, kun ajattelen millaiseen cliffhangeriin tämä toinen kirja loppui. Tulisi jo se kolmas osa! Enkä malta odottaa, kuinka Maas kirjailijana kehittyy sarjan edetessä.

Olen toitottanut tätä jo miljoona kertaa ympäri somea, mutta jos ensimmäinen osa ei ihan iskenyt, kokeile vielä tätä toista!

P.S. Team Chaol!

Teos: Throne of Glass - Keskiyön Kruunu
Alkuperäinen nimi: Crown of Midnight
Ilmestynyt: 2013 | Suomennos: 2018
Kirjailija: Sarah J. Maas
Sivuja: 453
Kustantaja: Gummerus
Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!
Takakannesta:

PAHAN KRUUNAAMA
VELVOLLISUUKSIEN SITOMA
RAKKAUDEN REPIMÄ

Celaena Sardothien voitti raa'an kamppailun, ja hänestä tehtiin Kuninkaan Miekka, Adarlanin kuninkaan henkilökohtainen salamurhaaja. Celaena ei kuitenkaan kumarra kruunua: salassa hän auttaa kuninkaan vihollisia pakenemaan, sillä hän tietää, että hänen palvelemansa miehen sielu on sysimusta. Jokainen kuolema, jonka Celaena lavastaa, ja jokainen valhe, jonka hän kertoo, on uhka hänen rakkailleen ja hänelle itselleen.
Juonittelu ja salailu mutkistavat hänen välejään kruununprinssi Dorianiin, kuninkaallisen vartioston kapteeni Chaoliin sekä kapinalliseen prinsessa Nehemiaan. Eikä Celaena ole ainoa, joka hakee oikeutta. Kun sitten salaisuuksien vyyhti johtaa järkyttävään katastrofiin, Celaenan on päätettävä, minkä puolesta hän todella taistelee: vapautensa, sydämensä vai kuningaskunnan kohtalon.


Kirjassa kartta sisäkannessa