sunnuntai 10. helmikuuta 2019

NINA LACOUR - VÄLIMATKOJA



Yritin aloittaa tätä kirjaa heti kesällä kun sain tämän käsiini. Mutta kirjan melankolisuus ja hieman ahdistava ilmapiiri eivät houkutelleet aurinkoisena kesäpäivänä jatkamaan alkua pidemmälle. Ja onneksi luinkin tämän vasta nyt, sillä tää sopi talvisiin iltoihin paremmin kuin hyvin! Tämä olisi ollut todella nopeasti luettavissa, mutta nautin tästä välillä iltaisin pieniä osia kerrallaan ja lukemiseen menikin muutama viikko.

Kirja kertoo yksinäisyydestä, menetyksestä, surusta, ystävyydestä ja rakkaudesta. Marin ei ole puhunut kenellekään tuttavalleen sen jälkeen kun muutti toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Hän vain otti ja lähti New Yorkiin pari viikkoa ennen opiskeluidensa alkua. Lukija miettii kuumeisesti, että mitä on tapahtunut? Mikä kaikki johti tähän tilanteeseen?

On joulukuu ja muut opiskelijat lähtevät asuntolasta perheidensä luokse joulun viettoon, mutta ei Marin. Marin on saanut erikoisluvan jäädä koko joululomaksi asumaan yksin asuntolaan. Seuranaan vain tuntematon talonmies, joka siivoilee pihaa ja jolle Marin voi hätätapauksessa soittaa. Mutta Marin ei ole kauaa yksin, sillä Mabel on tulossa kolmeksi päiväksi vierailulle. Mabel joka on hänen paras ystävänsä ja kenen kanssa Marin ei ole puhunut kesän jälkeen. Mabel joka on lähettänyt syksyn mittaan ainakin 900 viestiä ja joista yhteenkään Marin ei ole vastannut. Mitä heidän välillään tapahtui?

Kirjassa käydään läpi Marinin muistoja, ja kesä joka muutti kaiken aukenee lukijalle vähitellen. Marin ja Mabel jäävät keskelle New Yorkin lumimyrskyä ja kun sähkötkin katkeavat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puhua.

Kirja oli mukavaa vaihtelua perus romanttiselle YA contemporarylle, mitä yleensä luen. Ja tässä suurimpana roolina ei ollut kahden nuoren välinen rakkaus. Kirjan suru ja yksinäisyys kyllä säväytti niinkin kovin, että kyyneliltä ei vältytty. Aloin myös pohtia tätä lukiessa, että olenkohan nykyään herkistynyt vieläkin enemmän kun tuntuu, että itken lukiessa useammin kuin ennen. Telkkaria katsoessa mulle riittää jos näen jonkun muun itkevän niin hanat aukeaa, mutta lukiessa tätä ei ole paljon tapahtunut. On vain tietyt kirjat jotka ovat saaneet minut itkemään. Ja nyt tämäkin kuuluu siihen kategoriaan. :D Suosittelen tätä lämpimästi kaikille, varsinkin jos kaipaat jotain muuta kuin perus Young Adult kirjaa ja ei niin hurjalla vauhdilla eteneviä tapahtumia.

"Sillä jos meillä on yhtään itsesuojeluvaistoa, pelaamme parhaan mahdollisen pelin niillä korteilla, jotka meille on jaettu."s.206

Teos: Välimatkoja
Alkuperäinen nimi: We are okay
Ilmestynyt: 2017 Suomennos: 2018
Kirjailija: Nina LaCour
Sivuja: 232
Kustantaja: Karisto
Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!
Takakannesta:


Koko elämänsä sitä kuvittelee tarvitsevansa yhtä ja toista... Kunnes lähtee ja ottaa mukaansa vain puhelimen, lompakon ja äidin valokuvan.

Marin ei ole puhunut yhdellekään tutulle sen jälkeen, kun hän pakkasi laukkunsa ja muutti toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Kukaan ei tiedä totuutta hänen viimeisistä viikoistaan San Franciscossa, ei edes Marinin paras ystävä Mabel. Mutta tuhansienkin kilometrien päässä kotoa Marin tuntee menneisyyden kutsun. Nyt, kuukausia myöhemmin, hän odottaa yksin joulun ajaksi tyhjenneessä opiskelija-asuntolassa New Yorkissa. Mabel on tulossa kolmeksi päiväksi vierailulle, ja Marinin on lopulta kohdattava kaikki mikä on jäänyt sanomatta.

2 kommenttia :

  1. Ääää, pitääks mun oikeesti tähän tarttua nyt.. mulla kun oli ihan eri kirja nyt yöpöydälläD: kauhea inspis tästä sun jutusta<3

    Ps. Sekoilen täällä iPadin kanssa, älä välitä näistä mun kommenttiyrityksistä:DD

    VastaaPoista

Kiitos kommentista ! :)