sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

LUCINDA RILEY: MYRSKYN SISAR


Saanko itkeä ja nauraa sekä ehkä hieman kiljua ja hyppelehtiä? Sillä näin innoissani en ole aikoihin ollut kirjallisuudesta. Sain Lucinda Rileyn Myrskyn sisaren hetki sitten luettua loppuun ja kirjoitan tätä ehkä pienessä tunnekuohun vallassa. Olin hurjan innoissani jo luettuani sarjan ensimmäisen osan Seitsemän sisarta. Ajattelin, että näinköhän toinen osa kykenee samaan... ja ei ihan, tämä oli nimittäin vielä parempi. Siitä ei ole edes kauaa, kun totesin ystävälleni etten yleensä itke kirjoja lukiessani. Mikä on minusta hyvin outoa, sillä telkkaria katsoessani itken aina = ilosta ja surusta. Mutta voi jumpe, tämä sarja ja varsinkin tämä toinen osa. Montahan nenäliinaa mulla meni?

Riley tekee mielestäni upeaa työtä tämän sarjansa kanssa. Se taustatyön määrä, mitä hän kertoo tehneensä on häikäisevää ja sen myös näkee tekstistäkin. Ja ihanaa, että hän sanoo asuvansa aina siellä, mihin kyseisen kirjan tapahtumat sijoittuvat, eli tätä kirjaa tehdessään hän on asunut Norjassa sekä Saksassa.

Ally D´Aplièse on adoptoidun sisarusparven toiseksi vanhin tytär. Hän on ammattipurjehtija ja niin hyvä sellainen, että hänellä on mahdollisuus päästä Olympialaisiin kotimaansa Sveitsin joukkueeseen. Kesken purjehduskisan alkua Ally saa kuulla isänsä kuolemasta ja kiitää vauhdilla kotiin muiden sisarusten luokse. Kirja alkaa siis samasta ajanjaksosta kuin edellinen osa. Kirjasarjan kaikki kuusi ensimmäistä osaa alkavat siitä, kun sisarukset saavat tietää isänsä kuolemasta. Kirjailija on sanonut, että kirjat voidaan lukea satunnaisessa järjestyksessä. Kuitenkin tarinan taustalla menee yhteinäinen punainen lanka ja mielestäni sarjasta saa eniten irti lukemalla sen oikeassa (ilmestymis)järjestyksessä.

Tuttuun tapaan tässäkin kirjassa päästään sukeltamaan Allyn sukujuuriin ja matkaamme vuorostaan Norjaan sekä Saksaan (okei myös Englantiin ja Kreikkaan, mutta sukutarina sijoittuu Norjaan ja Saksaan). Kirjassa vaihdellaan kahden päähenkilön välillä, eli Allyn lisäksi on Anna Landvik joka oli kuuluisa laulaja Norjassa 1800-luvulla. Ensimmäisen kerran Allyn tarinan vaihtuessa Annan tarinaan, ensireaktioni oli "EIIII". Mutta nyt meni oikeasti vain pari sivua ja olin jo aivan koukussa Anna Landvikin elämään ja siihen, kuinka hän päätyy laulamaan kuuluisan Edward Griegin oopperan ensi-iltaan.

Riley onnistuu kirjallaan pitämään mielenkiintoni yllä jatkuvasti. Naurattaa se, kuinka normaalisti pelkään aloittaa paksuja kirjoja, mutta näitä kirjoja lukiessa nautin vain sivujen suuresta määrästä. Näissä tosin on myös ihanan iso fontti ja riviväli, joten sivut kääntyvät nopeasti! 
En mitään halua kirjasta spoilata, mutta sanottava on, että tässä oli surullisempi pohjavire kuin edellisessä osassa. Olin hieman spoilaantunut joistakin kirjan tapahtumista etukäteen (kiitos äiti), mutta silti voisin sanoa järkyttyneeni. Tässä osassa keskityttiin myös ihanan paljon musiikkimaailmaan (josta mitään en itse kyllä ymmärrä) sekä purjehdukseen. Ja jos edellisen osan luettua mulla oli hinku päästä näkemään Rio omin silmin, arvatkaapa kuinka paljon haluan nyt matkata Norjaan!

Mieltäni kutkuttavat erilaiset mahdollisuudet siitä, mihin sarja etenee ja mikä tämä Pa Saltin luoma mysteeri lopulta onkaan. Nyt näppejä polttelisi jo hyllyssä odottava kolmas osa, joka ilmestyi pari kuukautta sitten! Mutta maltan vielä pienen hetken, sillä tiedän ahmivani sen taas vauhdilla ja neljättä osaa joutuu odottamaan vielä hetkisen. Hirvittävän vaikeaa oli myös koota näitä hajanaisia ajatuksia tästä kirjasta kasaan, kun haluaisin vain laulaa jotain ylistyslaulua tästä. :D Joten lopuksi kai sanon vain (jos ette tähän mennessä ole jo tätä ymmärtäneet): LUKEKAA LUKEKAA LUKEKAA TÄMÄ SARJA!

Teos: Myrskyn sisar
Alkuperäinen nimi: The Storm Sister
Ilmestynyt: 2015 | Suomennos: 2018
Kirjailija: Lucinda Riley
Sivuja: 734
Kustantaja: Bazar
Takakannesta:

Allyn tarina jatka ainutlaatuista matkaa 
Seitsemän sisaren maailmaan, jossa 
salaisuudet paljastuvat herkullisen hitaasti
mutta aina yllättäen.

Ally D´Aplièse on ammattilaispurjehtija ja juuri aloittamassa purjehduskisaa sekä rakastumassa korviaan myöten kilpa-aluksen kapteeniin, kun hän saa viestin isänsä kuolemasta. Ally matkustaa heti lapsuuden kotiinsa, jossa hänen viisi sisartaan jo odottavat häntä. Sisarus-sarjan isä, omalaatuinen miljonääri Pa Salt on adoptoinut kaikki tytöt vauvana, ja nyt jokainen tytöistä saa oman kirjeen, johon Pa Salt on sisällyttänyt vihjeen kunkin alkuperästä.

Allyn vihje vie hänet Norjaan. Vuonojen ja metsien maassa hän saa kuulla yli sata vuotta sitten eläneestä Anna Landvikista, joka lauloi Edward Griegin oopperan ensi-illassa. Pala palalta Annan ja Edwardin tarina hahmottuu Allylle, mutta samalla se saa hänet yhä enemmän miettimään, kuka Pa Salt oikeastaan oli ja miksi seitsemäs sisar on kadoksissa.

tiistai 21. toukokuuta 2019

10 OMAN HYLLYN HIMOTUINTA 2019 - ja miten meni viime vuoden pinon kanssa?



Haaste on aiemmin pyörinyt mun blogissa nimellä 10 oman hyllyn odotetuinta -> Mutta koska alkuperäinen idea on lähtöisin ihanalta Katrilta (Pieni kirjasto -blogi), ja alkuperäinen nimi on 10 oman hyllyn himotuinta, vaihtukoon tämä nimi nyt täälläkin. Sillä jotenkin tuo sana "himotuinta" kuvaa näitä valitsemiani kirjoja paremmin, ainakin tänä vuonna!

Viime vuoden pinon näette yllä olevassa kuvassa. Arvatkaapa monta luin? YHDEN. Ajattelin, että ainakin kolme.. mutta ei. Luin Maasin Keskiyön kruunun (joka oli hyvä!), ja aloitin kolmea kirjaa, mutta jätin ne parempaa aikaa odottamaan. Kyllä näistä edelleen himoitsen kaikkia, mutta nähtävästi himoitsen montaa muutakin kirjaa.

10 oman hyllyn himotuinta 2019


Francesca Zappia - Eliza and Her Monsters : Tämä on ainoa kirja, joka siirtyi viime vuoden listalta tällekin. Mä himoitsen tätä suuresti ja se on myös tämän vuoden Hyllynlämmittäjä -pinossani. Miten nämä hyvät kirjat ovat edelleen lukematta?

Lucinda Riley - Myrskyn sisar : Kun edellinen osa Seitsemän sisarta tuli luettua loppuun, olen himoinnut jatkoa siitä asti. Mutta tiedän jo milloin aion tämän lukea! Lähden Kroatiaan muutaman viikon päästä ja mulla on tästä kirjasta myös pokkariversio, sen pakkaan laukkuun ensimmäisenä!

Becky Albertalli & Adam Silvera - What if It's Us? : Tämä menee vähän samaan kategoriaan Eliza and Her Monsters -kirjan kanssa. Mä tyyliin ennakkotilasin tämän kirjan, koska ajattelin lukevani tämän heti. Ja silti, siellä se edelleen nököttää hyllyssä lukemattomana. Mä taisin itseasiassa lukea tätä jo n. 70 sivua, mutta jouduin jostain syystä jättämään kesken? En yhtään muista mikä tuli tielle.

Holly Bourne - Katsokaa miten onnellinen olen : Tämä on odottanut kesää hyllyssäni, sillä Holly Bourne <3 

Elina Rouhiainen - Aistienvartija : Tämä vähän hävettää, että on vielä lukematta. Edellinen osa oli nimittäin yksi viime vuoden suosikki luetuista kirjoista. Pian!

Marissa Meyer - Scarlet : Sain eilen loppuun Cinderin, tämän sarjan ensimmäisen osan. Ja vitsit kun se jäi ihan kesken! Joten odotan malttamattomana miten tämä tarina jatkuu.

George R.R. Martin - Kuninkaiden koitos : Oikeasti olisi pitänyt varmaan ottaa se ensimmäinen osa Valtaistuinpeli tähän kuvaan, mutta kun sen olen jo joskus muutamia vuosia sitten lukenut. Haluan kyllä aloittaa GOTin lukemisen alusta ja jatkaa vihdoin tähän toiseen osaan. Voi GOT. Ihan itkettää. Haluaisin siis unohtaa kaikki muut kirjat nyt ja hypätä tämän matkaan.

Magdalena Hai - Kolmas sisar : Siskoni osti tämän minulle joululahjaksi. Ja olen kuullut tästä käytännössä vain hyvää. Joten haluaisin ihan hirveästi jo tarttua tähän!

Jessica Townsend - Meinioseppä: Morriganin kutsumus : Haluaisin niin jo tarttua tähän(kin)!! Mutta maltan heinäkuuhun asti. Ai miksi? Siksi, että me päätettiin parin kaverin kanssa perustaa oma lukupiiri! Ja tää on meidän heinäkuun kirjana! Niin siistiä ja kivaa!!

Rachel Hawkins - Prince Charming : Tämä on hyllyni varmaan viimeisin ostos sen takia, että kansi on niin älyttömän nätti! Ja siis jos rehellisiä ollaan, mä oon aika heikkona tarinoille prinsseistä ja prinsessoista. Haha.



Nyt taas onnellisesti unohdan tämän listan ja palaan asiaan toukokuussa 2020 (jos muistan). Katsotaan kuinka käy!

perjantai 3. toukokuuta 2019

SARAH J. MAAS: VARJOJEN KUNINGATAR


AAAA EN KESTÄ ODOTTAA MELKEIN VUOTTA SEURAAVAAN SUOMENNOKSEEEEEEN! pieni avautuminen tähän alkuun. taas. olkaa hyvät.

Vaikka kuinka yritin viivytellä tämän lukemista, venytin ja venytin, ei se auttanut. Joudun odottamaan seuraavaa osaa melkein vuoden (jos Gummerukselta tulee seuraava osa ensi keväänä??). Tein itseasiassa itselleni hieman hallaa tällä lukemisen venyttämisellä, tai uskon kirjan kärsineen siitä. Alku nimittäin tuntui vähän puuduttavan pitkältä ja tuntui että mitään ei oikein tapahtunut. Innostuin kovasti vasta sitten, kun suosikkihahmoni Rowan astui taas mukaan kuvioihin noin 200 sivun jälkeen.

Tähän väliin pitää varmaan sanoa, että jos et ole aiempia osia lukenut (tai olet, mutta tämä uusin vielä lukematta) ja haluat välttyä spoilereilta, LOPETA LUKEMINEN TÄHÄN. Tästä kirjasta puhuminen ilman spoilereita on nimittäin tooodella vaikeaa.

Celaena esiintyy vihdoin taas omalla oikealla nimellään, Aelin Galathyniuksena, Terrasenin kuningattarena. Hän on palannut sinne, missä sarjan ensimmäiset kaksi osaakin olimme, Riftholdiin. Rifthold on synkempi kuin koskaan aiemmin, kaduilla ja viemäreissä kulkee nimittäin valgidemoneita vartioimassa kaupunkia ja nappaamassa kiinni kapinallisia. Aelin ja hänen muu joukkonsa piileskelee päivät Aelinin asunnolla erään varaston kattohuoneistossa. He käyvät vuorollaan tiedustelemassa ja vakoilemassa kaupunkia, tekevät suunnitelmia siitä, miten edetä ja pelastaa ystävänsä. Sillä paha kuningas on ottanut valtaansa oman poikansa, Aelinin rakkaan ystävän Dorianin, hän on istuttanut poikaansa demonin. Aelin, Chaol ja muut kumppanit tekevät kaikkensa pelastaakseen Dorianin, mutta onko mitään enää tehtävissä? Onko Doriania enää? Olisiko armollisinta vain tappaa Dorian?

Kuten jo aiemmin mainitsin, innostuin kirjasta enemmän heti kun Rowan palasi kuvioihin. Aelinin oma haltiasoturi, johon tutustuimme edellisessä kirjassa. Sain kivan jännityksen tunteen lukemiseen, sillä shippaan näitä kahta niin paljon, että pelkäsin Rowanille käyvän huonosti. Sillä miten Rowan pärjää Riftholdissa ilman haltian voimiaan? 
Ja toinen mistä pidin erityisesti, oli Manon Mustanokan kappaleet <3 Tykästyin näihin hiljalleen edellisessä osassa ja tässä osassa taas odotin näitä varmaan eniten! 

Sitten asioita jotka hiertivät mieltä: Niin paljon kuin tän sanominen sattuukin, niin CHAOL. Äh, miksi Maas päätti kirjoittaa tästä hahmosta näin rasittavan? Pidin nimittäin Chaolista ensimmäisessä ja toisessa osassa ehkä eniten. Toiseksi, tässä oli pari mun mielestä ehkä liian helppoa kuolemaa. Ja kolmanneksi, mikä pakkomielle tässä on saada joka hahmo paritettua keskenään? Tää asia häiritsi lopuksi mua varmaan kaikista eniten :D

Eli oikeasti pidin tästä osasta paljon, mutta en niin paljon kuin edellisestä osasta. Yli 700 sivua oli ehkä hieman liikaa, tätä olisi pystynyt tiivistämään hieman. En osaa yhtään odottaa mitä seuraavassa osassa tapahtuu, mutta haluaisin jo tietää. Tsemppiä siis mulle :DD pahimmassa tapauksessa ehdin unohtaa tärkeät asiat seuraavan osan ilmestyttyä ja en jaksa lukea näitä alusta asti (ihan vaan kun aika ei riitä uudelleenlukuun näin lyhyellä välillä).

Koska verivala sitoi nyt hänet ja haltiaprinssin yhteen ikuisiksi ajoiksi, miehen poissaolo tuntui siltä kuin häneltä puuttuisi raaja. Hänestä tuntui yhä samalta, vaikka hänellä olikin paljon tehtävää, vaikka carranamin kaipaamisesta ei ollutkaan mitään hyötyä, ja vaikka mies epäilemättä läksyttäisi häntä sen vuoksi.s.16-17

Teos: Throne of Glass - Varjojen kuningatar
Alkuperäinen nimi: Queen of Shadows
Ilmestynyt: 2015 | Suomennos: 2019
Kirjailija: Sarah J. Maas
Sivuja: 743
Kustantaja: Gummerus
Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!
Takakannesta:

Celaena Sardothienilta on riistetty kaikki mitä hän rakastaa. Mutta nyt hän palaa hakemaan kostoa, pelastamaan ennen niin loistokkaan valtakuntansa ja kohtaamaan menneisyytensä haamut.
Hän on ottanut haltuun oikeutetun paikkansa valtaistuinpelissä Aelin Galathyniuksena, Terrasenin kuningattarena. Mutta ennen kuin hän voi nousta valtaistuimelleen, hänen täytyy taistella: 
Serkkunsa puolesta, joka oli valmis kuolemaan hänen edestään. 
Ystävänsä puolesta, joka on teljetty kammottavaan tyrmään.
Kansansa puolesta, jonka julma kuningas on orjuuttanut ja joka odottaa kuningattarensa voitokasta paluuta.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

LUCINDA RILEY - SEITSEMÄN SISARTA


Ihan ensimmäisenä mä haluan kiittää omaa äitiäni. Ilman äitiä, tähän kirjaan olisi mitä luultavammin jäänyt tarttumatta. Ihan jo siksi, kun kammoan näitä paksuja järkäleitä, eli kirjoja joissa on yli 500 sivua. Ja tämän kirjasarjan kaikki osat taitavat olla yli 500 sivuisia. Kiitos siis äiti kun hehkutit tätä sarjaa mulle!

Riley kirjoittaa todella koukuttavasti. Ei oikeasti mennyt kuin pari sivua ja totesin, etten voi laskea kirjaa kädestäni ennen kuin silmät menevät väkisin kiinni väsymyksestä. Silti mulla meni taas tämän lukemiseen melkein kuukausi, koska mulla on tällä hetkellä paha tapa lukea montaa kirjaa samaan aikaan = kaikkien kirjojen loppuun viemisessä kestää. Mutta tästäkin huolimatta päivinä, jolloin en tarttunut tähän kirjaan, tarina ja sen hahmot pyörivät mun päässä.

Maia on sisarusperheen vanhin ja kuulee sisaruksista ensimmäisenä heidän isänsä kuolemasta. Kun kaikki sisaret on tavoitettu, he tapaavat porukalla kotilinnassaan Genevejärven rannalla. Siellä he saavat jokainen oman kirjekuoren, jonka miljonääri-isä Papa Salt on heille jättänyt. Papa Salt on adoptoinut kuusi tytärtään eri puolilta maailmaa, silloin kun he olivat pieniä. Ja nyt jos tytöt vain haluavat, he saavat vihjeen omasta syntyperästään. Maian vihje vie hänet Brasiliaan, Rio de Janeiroon, jossa hän alkaa kasata palapeliä yhteen.

"Senhor Quintelas", vanha nainen sanoi huokaisten, "sanoin ystävällenne jo eilen, etten voi auttaa häntä".
"Onko senhora aivan varma? Eihän tarvitse kuin katsoa tuota takan yläpuolella riippuvaa muotokuvaa nähdäkseen, ettei senhorita Maia ole tullut tänne väärin perustein. Eikä hän tavoittele rahaa. Hän haluaa vain selvittää sukujuurensa. Onko se väärin? Voitteko moittia häntä siitä?"
Vilkaistessani Florianon osoittamaan suuntaan näin öljymaalauksen naisesta, jonka nyt tiesin Izabela Aires Cabraliksi. Sillä kertaa mielessäni ei ollut enää epäilyksen häivää. Minäkin näin, että olin kuvan naisen kaksoisolento.s.151-152

Siis vitsit miten kivaa oli lukea kirjaa, joka sijoittui Rioon. Rio on aina ollut mulle sellainen paikka, josta en tiedä oikeastaan muuta kuin ison Jeesus Kristus patsaan kalliolla. Ja kuinka siistiä, että tässä kirjassa palataan Maian vihjeiden perusteella 1920-luvulle, jolloin arkkitehti Heitor de Silva Costa alkaa suunnitella tämän kyseisen patsaan rakentamista. Aluksi en ollut kovin innoissani siitä, että aikakausi vaihtui ja päähenkilö ei ollutkaan enää Maia, mutta Rileyn taidokkaan sanailun ansiosta, koukutuin myös tähän monen vuoden takaiseen tarinaan. Kirjassa vaihdeltiin mielestäni sujuvasti eri vuosikymmenten välillä ja kiinnyin näiden molempien hahmojen tarinaan, oikeastaan koko Maian suvun tarinaan. 

Onhan tämä kirja pääsääntöisesti "hömppää", mutta mun mielestä todella hyvää sellaista! Ja hyvin erilaista mitä olin ennen tätä lukenut. Kirja on juuri sopiva sekoitus oikeaa historiaa, nykypäivää, mysteeriä ja vanhaa legendaa. Kirja meni ihan heittämällä yhdeksi kaikkien aikojen suosikiksi ja en malta odottaa, että pääsen lukemaan jatkoa! Seuraavassa osassa käsitellään sisarusparven toiseksi vanhinta tytärtä, Allya, ja pääsemme käsittääkseni matkaamaan hieman lähemmäs Suomea, nimittäin Norjaan. Kirja jättää myös muutamia kysymyksiä auki ja pelkään, että vastauksia saadaan kunnolla näihin vasta aivan viimeisessä osassa. 

Varoituksen sanana, kirja sai ainakin mulla aikaan sen, että haluaisin nyt päästä käymään Brasiliassa ja Riossa ja nähdä kaiken ihan omin silmin. :D Ensi hätään täytynee ehkä lukea jotain muuta kirjallisuutta Brasiliaan ja Rioon liittyen. Vinkkejä?

Helmet-lukuhaaste: 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

Teos: Seitsemän sisarta
Alkuperäinen nimi: The Seven Sisters
Ilmestynyt: 2014 | Suomennos: 2017
Kirjailija: Lucinda Riley
Sivuja: 678
Kustantaja: Bazar
Takakannesta:

Maia D'Apliése ja hänen viisi sisartaan ovat kokoontuneet heidän lapsuudenkotiinsa Atlantikseen - upeaan linnaan Genevejärven rannalla. Heidän isänsä, omalaatuinen miljonääri Papa Salt, on kuollut. Pa Salt on adoptoinut kaikki tytöt vauvana, ja nyt kun isä on kuollut, saa jokainen heistä oman kirjekuoren, joka sisältää vihjeen tytön historiaan. Maian vihje vie hänet toiselle puolelle maailmaa Rio de Janeiroon, jossa hänen tarinansa palapeli alkaa rakentua.

Kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin, Rion villillä 1920-luvulla, Jeesus Kristus patsaan rakennustyö on vasta alkamassa. Arkkitehti Heitor de Silva Costa perheineen purjehtii Pariisiin etsimään kuvanveistäjää suureen projektiinsa. Heidän kanssaan matkustaa Izabela Bonifacio, joka on isänsä tahdosta vasta kihlautunut. Montmarten taiteilijapiirit muuttavat nuoren naisen elämän täysin, eikä paluu takaisin Rioon ole helppo.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

JATKUMO - SARJAKIRJOJEN LUKUHAASTEEN KOONTI


Miten tämä aika menee näin nopeasti?? Ensinnäkin vuosi hujahti kamalalla vauhdilla, enkä edes muistanut tämän haasteen päättyvän sillä vastahan tämä alkoi. Ja sitten kun muistin, ollaankin jo maaliskuun puolessa välissä. Huh, välillä meinaa ahdistaa ajan kulku.

Mennään kuitenkin asiaan. Yöpöydän kirjat -blogi järjesti tämän sarjakirjojen rakastajan lukuhaasteen. Tiedän lukevani paljon sarjoja, varsinkin sarjakuvia, mutta ei mulla oikeasti ollut mitään hajua paljonko näitä luen vuodessa. Enkä myöskään laskenut tähän haasteeseen niitä sarjakuvia mukaan, sillä sarjakuvat laskin Sarjakuvahaasteeseen, joka paljolti meni tämän haasteen kanssa samoihin aikoihin. 

En aivan saavuttanut korkeinta tasoa haasteessa vaan luin 12 kirjaa ja ylsin tasolle Koukussa sarjoihin. Jotenkin mulla oli tunne, että lukisin enimmäkseen sarjakirjoja, mutta nähtävästi viime vuonna keskityin paljon myös yksittäisiin tarinoihin. Joskus on kyllä kiva lukea muitakin kuin sarjakirjoja, sillä olen maailman huonoin lukemaan sarjoja loppuun asti. Tänä vuonna voisin yrittää saattaa muutaman sarjan taas päätökseen! :D

useampi kirja samasta sarjasta:

Sarah J. Maas: Throne of Glass - Keskiyön kruunu, Tulen perillinen
Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?, Mitä tytön täytyy tehdä?, ... Ja onnellista uutta vuotta?

kirjat jotka aloittavat sarjan:

Cecelia Ahern: Viallinen
Stephanie Garber: Caraval
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja
Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija
Jennifer L. Armentrour: Obsidian

kirja joka jatkaa sarjaa:

Timo Parvela: Kepler62 Uusi Maailma - Kaksi heimoa


Kiitos vielä Niinalle järjestämisestä, tää oli oikein mukava haaste!

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

NINA LACOUR - VÄLIMATKOJA



Yritin aloittaa tätä kirjaa heti kesällä kun sain tämän käsiini. Mutta kirjan melankolisuus ja hieman ahdistava ilmapiiri eivät houkutelleet aurinkoisena kesäpäivänä jatkamaan alkua pidemmälle. Ja onneksi luinkin tämän vasta nyt, sillä tää sopi talvisiin iltoihin paremmin kuin hyvin! Tämä olisi ollut todella nopeasti luettavissa, mutta nautin tästä välillä iltaisin pieniä osia kerrallaan ja lukemiseen menikin muutama viikko.

Kirja kertoo yksinäisyydestä, menetyksestä, surusta, ystävyydestä ja rakkaudesta. Marin ei ole puhunut kenellekään tuttavalleen sen jälkeen kun muutti toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Hän vain otti ja lähti New Yorkiin pari viikkoa ennen opiskeluidensa alkua. Lukija miettii kuumeisesti, että mitä on tapahtunut? Mikä kaikki johti tähän tilanteeseen?

On joulukuu ja muut opiskelijat lähtevät asuntolasta perheidensä luokse joulun viettoon, mutta ei Marin. Marin on saanut erikoisluvan jäädä koko joululomaksi asumaan yksin asuntolaan. Seuranaan vain tuntematon talonmies, joka siivoilee pihaa ja jolle Marin voi hätätapauksessa soittaa. Mutta Marin ei ole kauaa yksin, sillä Mabel on tulossa kolmeksi päiväksi vierailulle. Mabel joka on hänen paras ystävänsä ja kenen kanssa Marin ei ole puhunut kesän jälkeen. Mabel joka on lähettänyt syksyn mittaan ainakin 900 viestiä ja joista yhteenkään Marin ei ole vastannut. Mitä heidän välillään tapahtui?

Kirjassa käydään läpi Marinin muistoja, ja kesä joka muutti kaiken aukenee lukijalle vähitellen. Marin ja Mabel jäävät keskelle New Yorkin lumimyrskyä ja kun sähkötkin katkeavat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puhua.

Kirja oli mukavaa vaihtelua perus romanttiselle YA contemporarylle, mitä yleensä luen. Ja tässä suurimpana roolina ei ollut kahden nuoren välinen rakkaus. Kirjan suru ja yksinäisyys kyllä säväytti niinkin kovin, että kyyneliltä ei vältytty. Aloin myös pohtia tätä lukiessa, että olenkohan nykyään herkistynyt vieläkin enemmän kun tuntuu, että itken lukiessa useammin kuin ennen. Telkkaria katsoessa mulle riittää jos näen jonkun muun itkevän niin hanat aukeaa, mutta lukiessa tätä ei ole paljon tapahtunut. On vain tietyt kirjat jotka ovat saaneet minut itkemään. Ja nyt tämäkin kuuluu siihen kategoriaan. :D Suosittelen tätä lämpimästi kaikille, varsinkin jos kaipaat jotain muuta kuin perus Young Adult kirjaa ja ei niin hurjalla vauhdilla eteneviä tapahtumia.

"Sillä jos meillä on yhtään itsesuojeluvaistoa, pelaamme parhaan mahdollisen pelin niillä korteilla, jotka meille on jaettu."s.206

Teos: Välimatkoja
Alkuperäinen nimi: We are okay
Ilmestynyt: 2017 Suomennos: 2018
Kirjailija: Nina LaCour
Sivuja: 232
Kustantaja: Karisto
Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!
Takakannesta:


Koko elämänsä sitä kuvittelee tarvitsevansa yhtä ja toista... Kunnes lähtee ja ottaa mukaansa vain puhelimen, lompakon ja äidin valokuvan.

Marin ei ole puhunut yhdellekään tutulle sen jälkeen, kun hän pakkasi laukkunsa ja muutti toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Kukaan ei tiedä totuutta hänen viimeisistä viikoistaan San Franciscossa, ei edes Marinin paras ystävä Mabel. Mutta tuhansienkin kilometrien päässä kotoa Marin tuntee menneisyyden kutsun. Nyt, kuukausia myöhemmin, hän odottaa yksin joulun ajaksi tyhjenneessä opiskelija-asuntolassa New Yorkissa. Mabel on tulossa kolmeksi päiväksi vierailulle, ja Marinin on lopulta kohdattava kaikki mikä on jäänyt sanomatta.

lauantai 9. helmikuuta 2019

MITÄ ODOTAN KIRJAKEVÄÄLTÄ 2019?

Hups, mehän eletään jo helmikuuta ja nyt vasta saan tämän luonnoksista ulos. Tätä tämä kiireinen arki on, viikot ja kuukaudet vain hujahtavat ohi.

Vaikka olen tehnyt päätöksiä tälle vuodelle, että keskityn mm. oman hyllyn kirjoihin ja yritän parhaani mukaan olla ostamatta kirjoja, menin silti selailemaan kustantamoiden uutuuksia. Kevään uutuuksien joukossa on nimittäin muutama kirja, jotka on pakko saada heti lukuun. Ja halusin kuitenkin tulevaisuutta ja teitä lukijoita ajatellen kasata näistä "pienen" listan (tapani mukaan) tänne blogiin! Tosiaan tämä hieman venähti kun päätin ottaa ulkomaiset julkaisutkin mukaan. :D

tammikuu

Cassandra Clare: Varjojen valtias (Otava)
Elizabeth Acevedo: Runoilija X (Karisto)
Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli (WSOY)
Naomi Alderman: Voima (Gummerus)
Nora Roberts: Ensimmäinen vuosi (Gummerus)
Sally Green: Savuvarkaat (Gummerus)

helmikuu

Angie Thomas: On the Come Up (Balzer + Bay)
Cecelia Ahern: Lyyralintu (Gummerus)
Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen (Gummerus)
Kasie West: Fame, Fate, and the First Kiss (HarperTeen)
Katharine McGee: Tuhat kerrosta - Korkeuksiin (Otava)
Max Brallier, Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit (WSOY)
Minnie Darke: Tähtiin kirjoitettu (Otava)
Niina Mero: Englantilainen romanssi (Gummerus)
Sarah J. Maas: Throne of Glass - Varjojen kuningatar (Gummerus)

maaliskuu

André Aciman: Kutsu minua nimelläsi (Tammi)
Astrid Lindgren: Melukylän lapset (WSOY)
Becky Albertalli: Sydänsurujen kääntöpuoli (Otava)
Chimamande Ngozi Adichie: Rakas ystäväni tai 15 ehdotuksen feministinen manifesti (Otava)
Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat (S&S)
Jennifer E. Smith: Field Notes on Love (Delacorte Press)
Nicola Yoon: Aurinko = Tähti (Tammi)
V.E. Schwab: Magian syvempi sävy (Karisto)

huhtikuu

Anders Vacklin, Aki Parhamaa: Glitch - Sensored Reality 2 (Tammi)
Emily Wibberley, Austin Siegemund-Broka: If I'm Being Honest (Viking Books for Young Readers)
Ingrid & Joachim Wall: Kun sanat loppuvat - Kim Wallin tarina (WSOY)
Jessica Townsend: Meinioseppä - Morriganin kutsumus (Otava)
Rainbow Rowell: Runaways Vol. 3 (Marvel)

toukokuu

Casey McQuiston: Red, White & Royal Blue (St. Martin's Giffin)
Christine Riccio: Again, but Better (Wednesday Books)
Nic Stone: Kolme on parillinen luku (WSOY)
Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana (Kirjapaja)
Sona Charaipotra: Symptoms of Heartbreak (Imprint)


top8



Oli vaikeaa valita vain kahdeksan kirjaa.. enkä osaa asettaa näitä mihinkään järjestykseen tästä eteenpäin. Liikaa taas hyviä kirjoja tulossa, ihan niinkin paljon, että melkein ahdistaa. :D Varmasti kuitenkin yksi odotetuimpia kirjoja on tässä kuussa ilmestyvä Throne of Glassin neljäs osa Varjojen kuningatar. Maasin sarjasta on noussut yksi mun uusi suosikki, että ihan pelottaa tarttua tuohon seuraavaan osaan. Pelottaa ja samalla en meinaa malttaa odottaa! :D

Nyt kuitenkin lopetan jaarittelun tähän, sillä palan halusta päästä jatkamaan kesken olevaa kirjaa. Seuraavaksi palaillaan blogissa kirja-arvotestelun merkeissä.

Mitä sä odotat kevään kirjoista eniten?

kirjojen kansikuvat kustantamoiden sivuilta

torstai 31. tammikuuta 2019

JANE AUSTEN - YLPEYS JA ENNAKKOLUULO // KIRJABLOGGAAJIEN KLASSIKKOHAASTE OSA 8



Yllätin itseni lukemalla vihdoin ja viimein Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon. Monelle tämä tieto ei varmasti tule yllätyksenä, että tämän luin, olen sitä jo sen verran täällä blogissakin aiemmin hehkuttanut. Asetin siis viime vuonna vaikka mitä lukuhaasteita itselleni, mutta ainoa mistä oikeasti pakotin itseni pitämään kiinni kynsin hampain, oli tämän kirjan lukeminen. Minun on pitänyt lukea tämä jo NIIN MONTA VUOTTA.

Kirjabloggaajien klassikkohaaste sattui taas sopivasti tähän tammikuun loppuun, että ajattelin jättää tästä kirjasta bloggaamisen tänne asti. Sillä pitkästä aikaa pystyin tähän osallistumaan.. klassikot kun eivät normaalisti kiilaa lukupinoni kärkeen. Tätä haastetta emännöi tällä kertaa Tarukirja, kiitos siitä! Sain siis kirjan luettua loppuun 31.12.18 pari tuntia vaille puolen yön ja uutta vuotta. Haha, viimeiseen asti tämän lukemista venytin, mutta en tosiaan sen takia, että tämä olisi ollut huono. Ehei, rakastin tätä<3

En ala juonesta kertoa sen enempää, uskon sen olevan suurimmalle osalle tuttu. Eiköhän tätä olla 200 vuoden aikana pureskeltu jo jokaisesta näkökulmasta. Joten jospa kerron vain omia fiiliksiäni (eli haha, samaa kuin aina muutenkin näissä "arvosteluissani").

Tarina oli minulle ennestään tuttu. Olen katsonut BBC:n 90-luvulla tehdyn minisarjan tästä kerran tai kaksi ja pidin siitä kovin! Elokuvaa en ole ikinä nähnyt, joten se olisi tarkoitus tässä lähitulevaisuudessa katsoa, samoin sarja uudelleen! Tämä Elizabethin ja herra Darcyn rakkaustarina on vain niin ihana. En tiedä mitä odotin tältä kirjalta, mutta en ainakaan näin sujuvaa ja helppoa tekstiä. Suorastaan hirvitti käydä lukemaan tällaista vanhaa klassikkoa. Yllätyinkin suuresti, kuinka hyvin se toimi nykypäivänäkin. Austenin huumori oli oikein nautittavaa. En tiedä kuinka paljon kirjan ja lukemiseni sujuvuuteen vaikutti tämä Kersti Juvan uusi suomennos, mutta sujuvaa se oli!

Eiköhän nyt ole hehkutukset hehkutettu tämän kirjan osalta. Jospa tänä vuonna lukisin jonkun toisen kauan listallani roikkuneen klassikon ja voisin taas taputtaa itseäni tyytyväisenä selkään.

Minkä klassikon sinä olet halunnut jo kauan lukea, mutta et ole vieläkään siihen tarttunut?


Teos: Ylpeys ja ennakkoluulo
Ilmestynyt: 1813 Suomennos: 2013
Kirjailija: Jane Austen
Sivuja: 511
Kustantaja: Teos
Takakannesta:

Jane Austenin kenties tunnetuin romaani Ylpeys ja ennakkoluulo oli aikaansa edellä. Nykyään se on ajaton. Se on rakkaustarina ja paljon, paljon enemmän. Se on kerronnan mestariutta, joka ymmärtää inhimillisen hupsuuden kaikki puolet. Ja nyt tämän rakastetun klassikon voi lukea Kersti Juvan uutena, upeana suomennoksena.



perjantai 18. tammikuuta 2019

SALLA SIMUKKA - SAMMUTA VALOT! / SYTYTÄ VALOT!


Kuinkahan monta kertaa olen meinannut lukea Salla Simukalta jotain, mutta sitten aina on jostain syystä kiilannut joku toinen kirja edelle. Tämä novellikokoelma houkutteli kuitenkin ilmestymisestään lähtien ja yllätin itseni lukemalla sen jo muutama kuukausi julkaisun jälkeen (tämä postaus unohtui luonnoksiin, joten siksi tämä tulee näin naurettavan myöhään lukemisen jälkeen). Luen todella harvoin novelleita, mutta tämä veti puoleensa kauniilla kannellaan, sekä hauskalla ideallaan. En olekaan lukenut varmaan ikinä ennen kääntökirjaa! 

Tässä novellikokoelmassa on yhteensä 20 novellia. Sytytä valot! puolelta saadaan lukea pieniä kauniita tarinoita, kun taas Sammuta valot! puolelta pieniä kauheita tarinoita. En tiennyt oliko tälle kääntökirjalle jokin oikea tapa miten lukea, mutta mä päätin lukea vuorotellen yhden novellin kummaltakin puolelta. Aloitin vieläpä niistä kauheista tarinoista, jotta sain lohduttaa itseäni heti paremmin päättyvällä tarinalla. Sillä tiedät, jos vähänkin tunnet mua tai oot blogiani seurannut, en lue ikinä kauhukirjallisuutta! Rakastan sitä, että kirjat päättyvät hyvin ja itselle jää hyvä mieli eikä tarvitse menettää yöunia. Tosin olen yllättänyt itseni lähiaikoina ja huomannut pienen kiinnostuksen pulppuavan kauhukirjallisuutta kohtaan. 

Pidin molemmista puolista kovasti, mutta kuitenkin Sytytä valot! puolelta nousi useampi novelli suosikiksi mm. Maailman ihanin ja Näytän sinulle miten lennetään. Sammuta valot puolelta suosikkini oli Pitkä uni. Kun luki vuorotellen molemmilta puolilta, huomasi tarinoiden myös mukavasti täydentävän toisiaan.

-Mitkä nämä ovat? hän kysyy ja työntää kätensä kenkiin.
-Kengät! Etkö ole ennen nähnyt sellaisia?
Pan pudistaa päätään. Hänen maailmassaan kaikki kulkevat paljain jaloin.
- Mikä maa se sellainen on? kysyn.
- Mikä maa? Pan kysyy.
- Niin, mikä maa?
- Mikä mikä maa?
- Olkoon. Sanotaan sitä sitten Mikä-Mikä-maaksi, vastaan. s.48, Sytytä valot!

Siihen on syynsä, miksi en yleensä lue novelleja. Mulle jää tunne, että haluan lisää ja tarinat jäävät kesken. Että juuri kun ehdin kiinnostua tarinasta, se loppuukin. Ja näin kävi myös tässä novellikokoelmassa. Oli todella hyviä novelleja, mutta vitsi kun osasta olisin voinut lukea kokonaisen kirjan verran!

Teos: Sammuta valot! / Sytytä valot!
Ilmestynyt: 2018
Kirjailija: Salla Simukka
Sivuja: 144
Kustantaja: Tammi
Takakannesta:

Mikä on kauheinta tai kauneinta, mitä sinulle on tapahtunut?

Salla Simukan odotettu ja oivaltava kertomuskokoelma Sammuta valot! / Sytytä valot! sisältää pieniä kauheita ja kauniita tarinoita nuorten elämästä.

Miksi kellariin saa mennä vasta 15-vuotiaana? Mitä Koiranpääpuistossa on tapahtunut? Kuka vierailee öisin Klaran eristyshuoneessa? Särkyykö ensirakkauden lumous, jos siitä kertoo rakkauden kohteelle vuosien jälkeen? 

Kääntökirja Sammuta valot! / Sytytä valot! on uudenlainen kokoelma, jonka tarinat peilaavat toisiaan hätkähdyttävillä ja riemastuttavilla tavoilla. Simukan tekstit liikkuvat kauhusta romantiikkaan ja scifistä realismiin. Tämä teos on harvinainen herkku nuorille, aikuisille ja nuorille aikuisille.

torstai 10. tammikuuta 2019

#HYLLYNLÄMMITTÄJÄ 2019


Voi kyllä, lähden tähän taas mukaan! Vaikkakin menestys on ollut parin viime vuoden aikana hyvin heikkoa. Mulla on silti taas vahva luotto itseeni ja kaikki nämä kirjat kiinnostavat. Lähdin haasteeseen tänä vuonna pitäen silmällä Helmet-lukuhaastetta sekä omia mielenkiintoja. Ja kuten aiemmissa postauksissa jo mainitsin, tarkoitus on lukea tänä vuonna pääsääntöisesti oman hyllyn antimia, joten siksikin luotto itseeni on kova! Teen oman ennätyksen jos luen edes kaksi pinon kirjoista. Haha.

01 Liv Strömquist: Kielletty Hedelmä
-Tämä sarjakuva on ollut jo vuoden 2017 kirjamessuista asti lukemattomana hyllyssä. Tämä myös sopii mainiosti Helmet-lukuhaasteen kohtaan jossa kirjassa käsitellään tabua.

02 Cassandra Clare: Kadotettujen sielujen kaupunki
-Olen roikottanut tätä sarjaa lukemattomana jo liian kauan. Tätäkin osaa olen jo joskus aiemmin yrittänyt lukea, mutta sitten se vaan jäi. Haluaisin saada kaksi viimeistä osaa luettua, jotta pääsen jatkamaan Claren muihin sarjoihin.

03 Francesca Zappia: Eliza and Her Monsters
-Olin taas varma, että luen tämän heti kun postista noudan... juu siitä on nyt 1,5 vuotta ja en ole vieläkään kirjaa lukenut. Ystäväni kuitenkin luki tämän viime vuoden puolella ja kehui maasta taivaisiin! Ja tämä sopii Helmet-haasteessa kohtaan "40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia".

04 Richelle Mead: Vampire Academy
-Miksi joihinkin kirjoihin on niin vaikea tarttua, vaikka kuinka haluat ne lukea? Tämä oli edellisenkin vuoden pinossa.. hupsis. Mutta edelleen, hinku tämän lukemiseen on kova.

05 Ashley Poston: Geekerella
-Vähän samat sanat kuin edellisen kirjan kohdalla. Kirja pääsi mukaan myös tänä vuonna. Ja tämänkin lukemista odotan kovin. Jos ottaisin vaikka tavoitteeksi lukea Geekerellan ennen Postonin uutta kirjaa joka julkaistaan.. olikohan toukokuussa? :D

06 Koko Hubara: Ruskeat tytöt
-Ostin kirjan vuonna 2017 Turun kirjamessuilta, kun kävin Hubaraa kuuntelemassa. Vaikutuin. Mutta silti tämä on edelleen lukematta. Nyt haluan tehdä tähänkin muutoksen. Ajattelin kirjaa Helmet-lukuhaasteen kohtaan "10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja".

07 Elena Ferrante: Loistava ystäväni
-Ostin tämän pari vuotta sitten Kontista, ehkä max. 2 eurolla. Ajattelin, että ehkä luen joskus. Nyt ajatus on muuttunut siihen, että PAKKO LUKEA. Tuntuu, että kuulun vähemmistöön joka ei ole sarjaan koskenut. Onneksi en kuitenkaan omista seuraavia osia, koska jos poikkean valtavirrasta enkä pidäkkään tästä (tätä pelkään). Tänä vuonna aion kuitenkin ottaa mielipiteestäni selvää!

08 Becky Albertalli: The Upside of Unrequited
-Taas kirja viime vuoden pinosta! Mutta nyt haluan saada tämän luettua, sillä tästä on tulossa keväällä suomennoskin. Ja ainakin Simon vs. The Homo Sapiens Angenda nappasi englanniksi paremmin (ja on yksi mun lemppareista ikinä)!

09 Jenny Han: Always and Forever, Lara Jean
-Olen yksi surkimus, mitä tulee sarjojen päätöksiin. Aina mulla jää sarjojen viimeiset osat roikkumaan? Rakastuin ensimmäiseen osaan, toisen osan luin vuosi sitten ja tämä vain hengailee hyllyssäni lukemattomana. Nyt kuitenkin tuli fiilis, että voisin kuitenkin aloittaa ensimmäisestä osasta uudestaan, muistin virkistämiseksi.

10 Anne Frank: Päiväkirja
-Tässä vuorostaan kirja joka on pitänyt lukea... mitä? 10 vuotta ainakin. Hyllyssäni tämä on ollut varmaan kolme vuotta. Tämä myös kävi useaan kohtaan Helmet-lukuhaasteessa.

11 Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
-En voi uskoa, että minä, #muumilover94 en ole vieläkään lukenut kaikkia muumeja?!! Jos edes tämän yhden tänä vuonna saisin lisättyä luettujen joukkoon. Jätän tämän ehkä kuitenkin odottamaan kesäisiä iltoja.

12 James Bowen: Katukatti Bob
-Rakastan kissoja, vaikka olen myös koiraihminen. Tämän ihanuuden ostin kirjamessuilta vuonna 2017 ja äitini hehkuttamana haluan tämän lukea.

Siinäpä nämä. Kertokaa toki, onko teillä samoja kirjoja omissa pinoissa tai mistä erityisesti olette pitäneet!

Aikaisemmat pinot löytyvät täältä:

HYLLYNLÄMMITTÄJÄ 2018

HYLLYNLÄMMITTÄJÄ 2017

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

TUOMAS KESKIMÄKI - IKUISESTI



Sain luettavaksi Tuomas Keskimäen esikoisromaanin Ikuisesti. Kirja käsittelee monia nuoruuden tärkeitä asioita esimerkiksi ensirakkautta ja ystävyyttä, mutta myös uskoa ja mielenterveyttä.  Kokonaisuus kirjassa toimii hyvin, vaikkakin keskitytään moneen isoon aiheeseen. Tällaista kirjaa olisi kai kaivannut omassakin yläasteiässä ja silloin kun itseään etsiskeli ja mietti maailman menoja. 

Kirjassa keskiössä ovat Venla ja Kasperi, heidän tutustuminen, ystäväpiiri ja ensirakkaus. Kirja käsittelee myös uskoa mielestäni tavalla, jollaista en ole päässyt aiemmin lukemaan. Venla nimittäin tulee uskovasta perheestä ja Kasperia on uskon asiat aina kiinnostaneet. Usko ei ole kuitenkaan kirjassa tuputtavaa ja mielestäni tätä voi hyvin lukea, olit sitten uskossa tai et. Ystävyys on  mielestäni aivan ihanasti kuvattu, se merkitys mikä ystävillä ja kavereilla on tuossa iässä tulee hyvin kirjassa esille. Monelle nimittäin se oma ystäväpiiri on kuin perhe ja mieluummin heidän kanssa pyörii pitkin kyliä kuin jumittaa kotona. Pystyin samaistumaan niin monta kertaa kirjaan ja tuntui kuin olisin elänyt omia nuoruuden hetkiä uudelleen. (Haha, vitsi kuulostan vanhalta kun kirjoitan näin, mutta meinaan sitä yläaste-/lukioikää).

Mua pelotti ensin tarttua tähän kirjaan, sillä kirjan fontti on pienempää kuin mihin olen normaalisti tottunut. Ajattelin ettei lukemisesta tule mitään, mutta näköjään siihen sitten tottui kuitenkin todella nopeasti. Kirja nimittäin imaisi mukanaan, eikä lukiessa sitten edes tullut ajatelleeksi fontin kokoa. Mun mielestä kirja kuin kirja on hyvin kirjoitettu silloin kun se saa tuntemaan jotain, ja Ikuisesti todellakin siinä onnistui! Tuli vilunväreitä ja kyyneleitä. Osa tapahtumista tuli vain niin lähelle omasta elämästä, että varmasti silläkin oli vaikutusta kyyneleiden määrälle.

Kirjassa oli hieman toistoa joissakin asioissa ja lukijalle kyllä avataan melkeinpä kaikki valmiiksi. Itse en aina niin välitä tästä, mutta toisaalta uskon tämän toimivan osalla lukijoista, varsinkin vähemmän lukevilla. Samoin aluksi minua häiritsi päähenkilö Kasperin jatkuva kiroilu. Kiroilevatko uskovat nuoret oikeasti noin paljon koko ajan? Mutta tavallaan tähänkin sitten tottui mitä pidemmälle kirja eteni. Ehkä siinä sitten tökki se, etten ole tottunut lukemaan tällä murteella ja puhekielellä kirjoitettuja kirjoja.

Suosittelen kirjaa kuitenkin 13-19 vuotiaille nuorille ja kaikille tätä vanhemmillekin, ketä aihe kiinnostaa. Pisteet kirja saa myös kauniista kannesta!

Teos: Ikuisesti
Ilmestynyt: 2017
Kirjailija: Tuomas Keskimäki
Sivuja: 203
Kustantaja: Sunkirja
Saatu kirjailijalta arvosteltavaksi
Takakannesta:

"Ei missään oo luvattu, että elämä olis helppoa, mut se mikä sen palkinto on loppujen lopuks, on se, miks me jaksetaan silti. IANKAIKKISUUS, aivan kuin aikaa ei olisi."

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

TAVOITTEITA JA LUKUHAASTEITA VUODELLE 2019


Päätin jo pari kuukautta sitten, että alan vähentämään kirjastolainojani ja pienentämään sitä reilua 30 lainaa alle 10 lainaan. Sillä mulla on aivan J Ä R K Y T T Ä V Ä  määrä lukemattomia oman hyllyn kirjoja (tietäjät tietää), enkä osaa luopua niistä huonoistakaan jos en ole yrittänyt lukea niitä. Joten vuoden 2019 projektiksi asetan nyt aivan tosissani nuo oman hyllyn kirjat ja olen aivan haltioissani tästä! Tulen varmaan tipahtamaan pahasti kärryiltä uutuuksien kanssa, mutta sen sallin itselleni. Mulla on muutama varaus kirjastosta asetettu tämän vuoden uutuuksille, mutta ei mitään verrattuna aikaisempiin määriin. En myöskään aio hankkia hyllyyni uusia kirjoja omilla rahoilla vaan saan käyttää ainoastaan joululahjaksi saadut lahjakortit ja nekin harkitusti. Katsotaan ennen kirjamessuja mikä tilanne, että sallinko itselleni sieltä pari kirjaa. Mulla vaan yksinkertaisesti loppuu tila hyllyistä, eikä hyllyjäkään mahdu enempää kotiin. Olen myös alkanut ihannoimaan ajatusta siitä, että hyllyistäni löytyisivät juuri ne valioyksilöt ja omat suosikit, eikä mitään muuta ylimääräistä. 

Toinen asia mitä päätin pari kuukautta sitten. Ei lukuhaasteita. Nooo.. Helmet-lukuhaaste julkaistiin ja olihan se pakko vilkaista. Kyllä mä nyt vaan lähden tänäkin vuonna mukaan, mutta taas niin rennolla fiiliksellä, että ei haittaa vaikka haaste ei täyttyisi. Tosin käytin just monta tuntia haasteen suunnitteluun ja löysin melkeinpä jokaiseen kohtaan omasta hyllystä sopivan kirjan. Muutama kinkkinen kohta haasteessa on ja niistä kysynkin teiltä apua postauksen lopussa (ja huutelen ehkä vielä pitkin vuotta). 

Ja mites sitten Hyllynlämmittäjä-haaste. Onnistuin lukemaan Ylpeyden ja ennakkoluulon viime vuoden pinostani. Ja kyllä muuten meinaan tehdä pinon tänäkin vuonna, tosin nyt taidan myös vähän pitää silmällä tuota Helmet-lukuhaastetta. En jotenkin osaa ottaa stressiä näistä haasteista, joten miksi en näihin osallistuisi. :D Julkaisen pinon toivottavasti lähiaikoina ainakin bookstagramin puolella, mutta varmaankin myös täällä!

Törmäsin myös aivan ihanaan lukuhaasteeseen Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogissa. Nimittäin Montgomery-lukuhaaste! Olen lukenut L. M. Montgomerylta vain Anna-sarjan ensimmäisen osan, mutta sekin oli aivan ihastuttava. Olen katsonut Anna-sarjaa myös Netflixistä ja haluaisin jatkaa kirjasarjaa verratakseni hieman näitä. Myös Runotyttöihin olen halunnut kauan tutustua, joten luottavaisin mielin lähden tähän haasteeseen mukaan ja uskon lukevani ainakin yhden teoksen. Nämä kävisivät myös käynnissä olevaan Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaasteeseen jonka sain startattua juuri lukemalla ensimmäisen Austenin.

Vielä helmikuun loppuun asti Yöpöydän kirjat -blogissa jatkuu Jatkumo - Sarjakirjojen lukuhaaste, johon olenkin jo lukenut jonkin verran kirjoja (vieläkin ehtii). Jään myös mielenkiinnolla seuraamaan mitä lukuhaasteita ilmoille pärähtää vuoden aikana!

Joten onhan näitä haasteita kertynyt, mutta ei haittaa! Goodreadsiin asetin taas tavoitteeksi toiveikkaan 50 luettua kirjaa tänä vuonna. Ja uskoisin, että tähän päästään ilman valtavaa sarjakuvienkin määrää. Kunhan pidän lupaukseni selata vähemmän somea ja käyttää sen ajan lukemiseen! Tiedän myös, että kevät on koulussa rankka, mutta uskon selviäväni ja luotan siihen että ehdin lukea.

Mutta nyt niihin Helmet-lukuhaasteen 2019 kinkkisiin kohtiin, mihin otan mielelläni vinkkejä ja vaihtoehtoja vastaan!

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua 
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset (Sarah Crossanin Yksi on jo luettu viime vuonna)
19. Et pidä kirjan nimestä (Kaikki kamalat kirjojen nimet tänne! Tai jos ne on suomennettu huonosti.)
20. Kirjan nimessä on jokin maa
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
36. Kirjassa ollaan yksin
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

Jos olet todennut jonkun kirjan hyväksi ja tiedät sen sopivan johonkin näistä kohdista niin kerro! Ja vielä parempi jos kirja on YA-kirjallisuutta, mutta tämä ei todellakaan ole pakko, pystyn lukemaan muutakin.

Lähteekö teistä joku suorittamaan Helmet-lukuhaastetta? Mikä kohta sulla tuottaa vaikeuksia? Tai onko joku muu haaste mitä suoritat vuoden aikana? Kertokaa!




tiistai 1. tammikuuta 2019

KIRJAVUOSI 2018


Hyvää uutta vuotta teille kaikille lukijoille ! 

Niin... toivottavasti teitä vielä siellä ruudun toisella puolella on, vaikka olenkin ollut epäaktiivisin kirjabloggaaja koko blogihistoriani aikana. Arvelinkin, että koulu ja työt tulevat viemään ison osan lukuajasta ja bloggaamisesta. On tuntunut siltä, ettei bloggaamiseen ole voimia ja halua panostaa. Ulkoasu ja blogin nimikin tuntuvat taas niin typeriltä :D Nooooh nää on näitä. Oma jaksaminen on riittänyt enemmän vain Bookstagramin puolelle ja sielläkin hyvin vaihtelevasti. Sinne postaaminen vain tuntuu olevan paljon helpompaa ja välillä tuntuu turhauttavalta kirjoitella tänne, kun postaukset eivät saa enää kommentteja samalla tavalla kuin ennen. Sitä vaan miettii, pitäisikö muuttua tämän maailman mukana? Mutta ei. En ole valmis kuoppaamaan tätä blogia ja muutenkin, itsellenihän tätä vaan loppujen lopuksi kirjoittelen, jotta muistan vielä jälkikäteen mitä ajatuksia mikäkin kirja minussa herätti. Toki teidän lukijoiden kommentit tekee tästä harrastuksesta paljon rikkaampaa! 

Mutta nyt en masennu vaan yritän saada uutta tuulta alle ja toivon innon kirjoittamiseen taas löytyvän! Joten katsastetaan miten se mun kirjavuosi 2018 oikein meni. Koska ahh.. kukapa ei rakastaisi listoja ja tilastoja? 


Vuonna 2018 luin

-64 teosta ja 14 433 sivua (näistä 2 oli äänikirjoja, yhteensä 16h 5min). Tämä on 19 teosta enemmän kuin edellisenä vuonna ja n. 4000 sivua enemmän.

-10 kirjaa englanniksi, joista 1 oli äänikirja ja 8 sarjakuvaa (5 kirjaa enemmän kuin vuonna ´17).

-11 kotimaista

-45 käännöskirjaa

-1 runokirja (elämäni ensimmäinen)

-36 sarjakuvaa (Sarjakuvahaaste selittäköön tämän ja innostus mangasta).

-54 naisten kirjoittamaa kirjaa

-omaa kirjaa

-11 arvostelukappaletta

-2 kaverilta lainattua kirjaa

-39 kirjastolainaa

-3 kirjaa Bookbeat/Storytel

-n. 130 uutta kirjaa löysi hyllyyni milloin mitäkin kautta. (I know, järkyttävää, kuka näitä laskee. Mutta lähti niitä myös kiertoon!)

Tavoitteiden toteutuminen

01 Lue vähintään 50 kirjaa
VIHDOIN ONNISTUIN (KIITOS SARJAKUVAT)!

02 Enemmän kotimaisia --> Tavoitteena 15
Vain 11, joka on saman verran kuin vuosi sitten.

03 Lue vähintään 10 kirjaa englanniksi
Kiitos taas sarjakuvat, onnistuin.

04 Yksi kirja ruotsiksi
Joooo tota ei. Vähän unohtui tää ruotsin opettelu uudestaan ja kahden viikon päästä alkaa pakollinen ruotsin kurssi. HELP!

05 Kuuntele enemmän äänikirjoja ja podcasteja
Nooh, podcasteja kuuntelin ehkä vähän enemmän.

06 Helmet-lukuhaasteen suorittaminen. Ihan oikeasti.
No ihan oikeasti en suorittanut. 35/50 oli tulos. Mutta tänä vuonna taas mennään!

07 #Hyllynlämmittäjää ei saa unohtaa vaan se suoritetaan
Luin yhden. Yksi enemmän kuin edellisellä kerralla! :DD

08 Kun omasta hyllystä 5 kirjaa luettu, saa ostaa yhden uuden tilalle
Juu joo kaikki varmaan tietää miten hyvin tämä meni.

apua paljonko mä näitä tavoitteita itelleni asetin...

09 Luen sarjakuvia edelleen paljon
Jee, done.

10 Luovun osasta kirjoista joita tiedän etten enää kaipaa
Noo on tuolla melkein Ikean kassillinen kirjoja lähdössä.. johonkin?

11 Pyri bloggaamaan kaikista lukemistasi kirjoista heti
Olenpas ollut ankaralla päällä. Ei toteutunut, valitettavasti.

12 LUE YLPEYS JA ENNAKKOLUULO
JA MINÄHÄN LUIN ! Kuitenkin itselleni tuttuun tapaan sain kirjan loppuun pari tuntia ennen vuoden vaihtumista, koska pitihän se vähän jännityksessä elää.


Vuoden 2018 parhaimmat kirjat

05 Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset
04 Elina Rouhiainen: Muistojenlukija
03 Angie Thomas: Viha jonka kylvät
01 Sarah J. Maas: Keskiyön Kruunu & Tulen perillinen


Muita tämän vuoden kirjallisia kohokohtia olivat ensimmäinen työharjoittelu kirjastossa, jonka jälkeen sain myös töitä sieltä. Turun ja Helsingin kirjamessut. Te lukijat olette ylittäneet 100 lukijan rajan mitä pidin mahdottomana, kiitos! Myös vuoden loppumetreillä bookstagramin seuraajamäärä ylitti maagisen 1000 seuraajan rajan! Olette ihania kaikki<3! Seuraavassa postauksessa katsotaan toivottavasti tulevaa vuotta ja muutamia tavotteita sinne, ei ehkä noin ankaria mitä olin vuosi sitten asettanut. :D

Mitä sun kirjavuoden huiput olivat? Paras kirja?