lauantai 22. syyskuuta 2018

SARAH J. MAAS : THRONE OF GLASS - TULEN PERILLINEN


Se fiilis kun oivallat löytäneesi uuden lempikirjailijasi, V I H D O I N! Voin viimeinkin mainita myös välillä jonkun muun nimen kuin J.K. Rowlingin, kun suosikkiani kysellään. Sillä kyllä, tämän Throne of Glass -sarjan kolmannen osan myötä, Maas nousee yhdeksi suosikikseni ja haluan lukea häneltä kaiken. En edes tiennyt, kuinka kovasti olenkaan kaivannut elämääni tällaisia kirjoja! Varoituksen sananen vielä.. jos haluat välttyä edellisien osien spoilereilta, ethän lue tämän pidemmälle.

Celaena Sardothien on saapunut Adarlanin kuninkaan käskystä Wendlyniin, Suuren valtameren toiselle puolelle. Wendlyniin, jossa taikuus on yhä läsnä sillä kuningas ei ole onnistunut ottamaan Wendlyniä haltuunsa. Celaena ei kuitenkaan suorita kuninkaan antamaa tehtävää Wendlynissä, vaan viettää päivänsä juomalla viiniä katoilla ja syömällä pihistettyä kamalan makuista teggyaa eli sipulinmakuista leipää. Aurinkoisena päivänä Celaena kuitenkin kohtaa kujalla haltiasoturi Rowanin. Rowan on tullut hakemaan Celaenaa haltiakuningatar Maeven luokse. Itsesäälissä rypevä Celaena lähtee juron haltiasoturin matkaan, sillä Celaenalla on tarve saada Maevelta lisää tietoa mahtiavaimista ja siitä, miten hän voisi kukistaa Adarlanin kuninkaan. Eihän hänen ystävänsä voinut uhrata kaikkea turhaan? Pakkohan hänen on mennä, vaikka mieli tekisi kuolla siihen paikkaan.

Chaol ja Dorian ovat molemmat jääneet Adarlaniin ja heidän välinsä ovat alkaneet viilentyä. Dorian kamppailee taikavoimiensa kanssa ja yrittää parhaansa mukaan piilottaa ja oppia hallitsemaan niitä. Chaol suree Celaenaa, ja samaan aikaan pohtii kuinka voisi suojella prinssiään. Olisiko mahdollista saada taikuus takaisin Adarlaniin? Silloin Dorian ei ehkä olisi niin pahassa pulassa.

Rowan yrittää kouluttaa Celaenaa taikavoimiensa hallitsemisessa ja tämä koulutus onkin iso osa tätä kirjaa. Rowan on ankara ja kylmä Celaenaa kohtaan ja voisi melkein sanoa molempien vihaavan toisiaan. Mutta kuitenkin, Rowanin työ tuottaa tulosta ja Celaeana alkaa hallitsemaan voimiaan. Rowanin tuominen mukaan kirjaan oli yksi tämän kirjan parhaita anteja, pidin tästä hahmosta paljon!

"Jopa hänen sielunsa tuntui avarammalta. Aivan kuin se olisi ollut pitkään vangittuna ja haudattuna ja pääsisi vasta nyt levittämään siipiään. Hän ei tuntenut iloa, eikä ehkä koskaan enää tuntisikaan, mutta hän tunsi ripauksen siitä, millainen oli ollut ennen kuin suru oli musertanut hänet niin täydellisesti". s.268

Tässä osassa Rowanin lisäksi tuli monta muutakin uutta hahmoa. Yksi näistä hahmoista sai heti alussa jo omat kappaleensa - Manon Mustanokka. Aluksi Manonin luvut tökkivät kohdallani, mutta heti kun mukaan asteli liuta lohikäärmeitä olin myyty. Manon kouluttaa pienestä loukkaantuneesta lohikäärmeestä itselleen tunnollisen ratsun ja ystävän (Näin koulutat lohikäärmeesi, on yksi suosikki animaatioistani, joten itkin onnesta näistä lohikäärmeistä lukiessani). Samalla kun liuta uusia hahmoja astelee kuvioon mukaan, jää valitettavasti yksi vanhoista hahmoista taka-alalle, nimittäin Chaol. Ei sillä, shippaan häntä edelleen enemmän kuin Doriania, mutta kiinnostavimpia miespuolisia hahmoja olivat tässä osassa Rowan ja Aedion.

Kolmas kirja paljasti myös vihdoin Celaenan lapsuuden ja kaikki se tuska ja suru mitä Celaena oli joutunut kokemaan, tuli lukijallekin koettavaksi. Celaenan hahmokin kehittyy tässä osassa taas ison harppauksen ja näin ollen ymmärsin tätä hahmoa huimasti paremmin. Maas on aivan äärimmäisen taitava kertoja! Pienet tiedonmuruset mitä hän jakaa lukijalle juuri oikeaan aikaan saa otteen kirjasta vain tiukentumaan. Ja miten tuskaiset kuukaudet on taas edessä odottaa seuraavaa osaa, sillä tämän kirjan loppu... ÄÄÄÄÄÄÄÄ.

Kirja antaa myös vihdoin järkyttävän selvää kuvaa, kuinka kamalasta miehestä on kyse, kun puhutaan Dorianin isästä, Adarlanin kuninkaasta. Celaena on varmasti ainoa joka hänet voi joskus voittaa, mutta tämän kirjan jälkeen kysymys onkin, ketä kaikkia hän saa taistoon omalle puolelleen mukaan? Keneen voi oikeasti luottaa? Huudan tätä kirjoittaessa sisäisesti koska haluan tietää kaiken nyt ja heti.

"Hän oli kuningatar yhtä lailla kuin Maevekin. Hän oli voimakkaan kansan ja mahtavan valtakunnan hallitsija.
Hän oli tuhkan ja tulen perillinen, eikä hän kumartaisi ketään."s.554

Teos: Throne of Glass - Tulen perillinen
Alkuperäinen nimi: Heir of Fire
Ilmestynyt: 2014 | Suomennos: 2018
Kirjailija: Sarah J. Maas
Sivuja: 624
Kustantaja: Gummerus
Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!
Takakannesta:

Celaena Sardothien on selvinnyt hurjista taisteluista ja musertavista suruista. Hän on kuitenkin joutunut maksamaan siitä sanoinkuvaamattoman hinnan. Nyt hän taistelee murheen murtamana omaa sisäistä tyhjyyttään vastaan.
Kaiken pimeyden keskellä Celaenasta on kuitenkin kasvamassa koko ajan vahvempi, viisaampi ja määrätietoisempi - todellinen kuningatar. Jos Celaena löytää Wendlynistä etsimänsä vastaukset, oppii hallitsemaan voimiaan ja voittaa demoninsa, hänestä on tulossa myös Adarlanin julman vallanhimoisen kuninkaan suurin uhka. Mutta onko Celaena valmis taistelemaan tiensä takaisin valtaistuimelle?

torstai 20. syyskuuta 2018

PRINSESSOJA JA ASTRONAUTTEJA -LUKUHAASTEEN KOOSTE

Olkoon mun reilu kuukauden hiljaisuus (taas) täällä blogin puolella tämän postauksen myötä ohi! Parasta kun elämä alkaa rullaamaan normaalissa arjessa ja on ehkä vihdoin aikaa taas lukea ja keskittyä näihin itselle tärkeisiin asioihin. Mielikin pysyy näin paljon virkeämpänä! Mutta nyt itse asiaan..

Ihana Katri Bookishteaparty -blogista pisti maaliskuussa pystyyn Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaasteen. Ideana oli lukea eri genreistä naisten kirjoittamia kirjoja. Haasteen idea oli mielestäni mahtava ja sijottui ajalle 8.3-8.9.18. Jo pelkästään haasteen nimi sai mut innostumaan, koska Sanni♥ Tarkoituksena oli lähteä kevyin mielin suorittamaan haastetta, mutta kuitenkin ajatuksena että saisin jokaiseen kategoriaan kirjan luettua. Siinä hieman epäonnistuin, mutta muutamaan tuli useampi kirja luettua. Ja luin jopa siihen kategoriaan kirjan, minkä ajattelin olevan vaikein pala.

mitä kirjoja luin haasteeseen

scifi-/fantasiakirja
♀ Sarah J. Maas: Tulen perillinen (bloggaus tulossa)

sarjakuva
♀ Natsumi Hoshino: Neiti Koume, tiikeriraita 2
♀ Kaoru Mori: Emma osat 1-9
♀ Hiromu Arakawa: Fullmetal Alchemist 1
♀ Mira Mallius: Mutzi
♀ Noelle Stevenson: Nimona

(oma)elämänkerta
♀ Maria Veitola: Veitola

Luin yhteensä 33 teosta, kiitos kevään ja kesän mangabuumin mikä muhun iski. Luin siis ensimmäistä kertaa mangaa ikinä, sillä ajattelin täyttää tämän aukon sivistyksestäni. Kategoriat joihin en lukenut yhtäkään teosta olivat: Dekkari, Viihdekirja sekä Tietokirja. Vähän harmittaa, sillä olin noihinkin kirjoja suunnitellut. Ylpein olen kuitenkin tuosta Veitolan kirjasta! Sillä olen naurettavan huono lukemaan elämänkertoja. Veitolan kuuntelin äänikirjana ja annan siitä vahvan lukusuosituksen kaikille, varsinkin äänikirjan muodossa. Oikeastaan pidin melkein kaikista lukemistani kirjoista erityisen paljon. Sarjakuvista muutama osa Emma-sarjasta oli kehnompi, eikä Mira Malliuksen Mutzi hetkauttanut oikein mihinkään suuntaan. 

Kiitos vielä Katrille tämän haasteen järjestämisestä!