tiistai 21. toukokuuta 2019

10 OMAN HYLLYN HIMOTUINTA 2019 - ja miten meni viime vuoden pinon kanssa?



Haaste on aiemmin pyörinyt mun blogissa nimellä 10 oman hyllyn odotetuinta -> Mutta koska alkuperäinen idea on lähtöisin ihanalta Katrilta (Pieni kirjasto -blogi), ja alkuperäinen nimi on 10 oman hyllyn himotuinta, vaihtukoon tämä nimi nyt täälläkin. Sillä jotenkin tuo sana "himotuinta" kuvaa näitä valitsemiani kirjoja paremmin, ainakin tänä vuonna!

Viime vuoden pinon näette yllä olevassa kuvassa. Arvatkaapa monta luin? YHDEN. Ajattelin, että ainakin kolme.. mutta ei. Luin Maasin Keskiyön kruunun (joka oli hyvä!), ja aloitin kolmea kirjaa, mutta jätin ne parempaa aikaa odottamaan. Kyllä näistä edelleen himoitsen kaikkia, mutta nähtävästi himoitsen montaa muutakin kirjaa.

10 oman hyllyn himotuinta 2019


Francesca Zappia - Eliza and Her Monsters : Tämä on ainoa kirja, joka siirtyi viime vuoden listalta tällekin. Mä himoitsen tätä suuresti ja se on myös tämän vuoden Hyllynlämmittäjä -pinossani. Miten nämä hyvät kirjat ovat edelleen lukematta?

Lucinda Riley - Myrskyn sisar : Kun edellinen osa Seitsemän sisarta tuli luettua loppuun, olen himoinnut jatkoa siitä asti. Mutta tiedän jo milloin aion tämän lukea! Lähden Kroatiaan muutaman viikon päästä ja mulla on tästä kirjasta myös pokkariversio, sen pakkaan laukkuun ensimmäisenä!

Becky Albertalli & Adam Silvera - What if It's Us? : Tämä menee vähän samaan kategoriaan Eliza and Her Monsters -kirjan kanssa. Mä tyyliin ennakkotilasin tämän kirjan, koska ajattelin lukevani tämän heti. Ja silti, siellä se edelleen nököttää hyllyssä lukemattomana. Mä taisin itseasiassa lukea tätä jo n. 70 sivua, mutta jouduin jostain syystä jättämään kesken? En yhtään muista mikä tuli tielle.

Holly Bourne - Katsokaa miten onnellinen olen : Tämä on odottanut kesää hyllyssäni, sillä Holly Bourne <3 

Elina Rouhiainen - Aistienvartija : Tämä vähän hävettää, että on vielä lukematta. Edellinen osa oli nimittäin yksi viime vuoden suosikki luetuista kirjoista. Pian!

Marissa Meyer - Scarlet : Sain eilen loppuun Cinderin, tämän sarjan ensimmäisen osan. Ja vitsit kun se jäi ihan kesken! Joten odotan malttamattomana miten tämä tarina jatkuu.

George R.R. Martin - Kuninkaiden koitos : Oikeasti olisi pitänyt varmaan ottaa se ensimmäinen osa Valtaistuinpeli tähän kuvaan, mutta kun sen olen jo joskus muutamia vuosia sitten lukenut. Haluan kyllä aloittaa GOTin lukemisen alusta ja jatkaa vihdoin tähän toiseen osaan. Voi GOT. Ihan itkettää. Haluaisin siis unohtaa kaikki muut kirjat nyt ja hypätä tämän matkaan.

Magdalena Hai - Kolmas sisar : Siskoni osti tämän minulle joululahjaksi. Ja olen kuullut tästä käytännössä vain hyvää. Joten haluaisin ihan hirveästi jo tarttua tähän!

Jessica Townsend - Meinioseppä: Morriganin kutsumus : Haluaisin niin jo tarttua tähän(kin)!! Mutta maltan heinäkuuhun asti. Ai miksi? Siksi, että me päätettiin parin kaverin kanssa perustaa oma lukupiiri! Ja tää on meidän heinäkuun kirjana! Niin siistiä ja kivaa!!

Rachel Hawkins - Prince Charming : Tämä on hyllyni varmaan viimeisin ostos sen takia, että kansi on niin älyttömän nätti! Ja siis jos rehellisiä ollaan, mä oon aika heikkona tarinoille prinsseistä ja prinsessoista. Haha.



Nyt taas onnellisesti unohdan tämän listan ja palaan asiaan toukokuussa 2020 (jos muistan). Katsotaan kuinka käy!

perjantai 3. toukokuuta 2019

SARAH J. MAAS: VARJOJEN KUNINGATAR


AAAA EN KESTÄ ODOTTAA MELKEIN VUOTTA SEURAAVAAN SUOMENNOKSEEEEEEN! pieni avautuminen tähän alkuun. taas. olkaa hyvät.

Vaikka kuinka yritin viivytellä tämän lukemista, venytin ja venytin, ei se auttanut. Joudun odottamaan seuraavaa osaa melkein vuoden (jos Gummerukselta tulee seuraava osa ensi keväänä??). Tein itseasiassa itselleni hieman hallaa tällä lukemisen venyttämisellä, tai uskon kirjan kärsineen siitä. Alku nimittäin tuntui vähän puuduttavan pitkältä ja tuntui että mitään ei oikein tapahtunut. Innostuin kovasti vasta sitten, kun suosikkihahmoni Rowan astui taas mukaan kuvioihin noin 200 sivun jälkeen.

Tähän väliin pitää varmaan sanoa, että jos et ole aiempia osia lukenut (tai olet, mutta tämä uusin vielä lukematta) ja haluat välttyä spoilereilta, LOPETA LUKEMINEN TÄHÄN. Tästä kirjasta puhuminen ilman spoilereita on nimittäin tooodella vaikeaa.

Celaena esiintyy vihdoin taas omalla oikealla nimellään, Aelin Galathyniuksena, Terrasenin kuningattarena. Hän on palannut sinne, missä sarjan ensimmäiset kaksi osaakin olimme, Riftholdiin. Rifthold on synkempi kuin koskaan aiemmin, kaduilla ja viemäreissä kulkee nimittäin valgidemoneita vartioimassa kaupunkia ja nappaamassa kiinni kapinallisia. Aelin ja hänen muu joukkonsa piileskelee päivät Aelinin asunnolla erään varaston kattohuoneistossa. He käyvät vuorollaan tiedustelemassa ja vakoilemassa kaupunkia, tekevät suunnitelmia siitä, miten edetä ja pelastaa ystävänsä. Sillä paha kuningas on ottanut valtaansa oman poikansa, Aelinin rakkaan ystävän Dorianin, hän on istuttanut poikaansa demonin. Aelin, Chaol ja muut kumppanit tekevät kaikkensa pelastaakseen Dorianin, mutta onko mitään enää tehtävissä? Onko Doriania enää? Olisiko armollisinta vain tappaa Dorian?

Kuten jo aiemmin mainitsin, innostuin kirjasta enemmän heti kun Rowan palasi kuvioihin. Aelinin oma haltiasoturi, johon tutustuimme edellisessä kirjassa. Sain kivan jännityksen tunteen lukemiseen, sillä shippaan näitä kahta niin paljon, että pelkäsin Rowanille käyvän huonosti. Sillä miten Rowan pärjää Riftholdissa ilman haltian voimiaan? 
Ja toinen mistä pidin erityisesti, oli Manon Mustanokan kappaleet <3 Tykästyin näihin hiljalleen edellisessä osassa ja tässä osassa taas odotin näitä varmaan eniten! 

Sitten asioita jotka hiertivät mieltä: Niin paljon kuin tän sanominen sattuukin, niin CHAOL. Äh, miksi Maas päätti kirjoittaa tästä hahmosta näin rasittavan? Pidin nimittäin Chaolista ensimmäisessä ja toisessa osassa ehkä eniten. Toiseksi, tässä oli pari mun mielestä ehkä liian helppoa kuolemaa. Ja kolmanneksi, mikä pakkomielle tässä on saada joka hahmo paritettua keskenään? Tää asia häiritsi lopuksi mua varmaan kaikista eniten :D

Eli oikeasti pidin tästä osasta paljon, mutta en niin paljon kuin edellisestä osasta. Yli 700 sivua oli ehkä hieman liikaa, tätä olisi pystynyt tiivistämään hieman. En osaa yhtään odottaa mitä seuraavassa osassa tapahtuu, mutta haluaisin jo tietää. Tsemppiä siis mulle :DD pahimmassa tapauksessa ehdin unohtaa tärkeät asiat seuraavan osan ilmestyttyä ja en jaksa lukea näitä alusta asti (ihan vaan kun aika ei riitä uudelleenlukuun näin lyhyellä välillä).

Koska verivala sitoi nyt hänet ja haltiaprinssin yhteen ikuisiksi ajoiksi, miehen poissaolo tuntui siltä kuin häneltä puuttuisi raaja. Hänestä tuntui yhä samalta, vaikka hänellä olikin paljon tehtävää, vaikka carranamin kaipaamisesta ei ollutkaan mitään hyötyä, ja vaikka mies epäilemättä läksyttäisi häntä sen vuoksi.s.16-17

Teos: Throne of Glass - Varjojen kuningatar
Alkuperäinen nimi: Queen of Shadows
Ilmestynyt: 2015 | Suomennos: 2019
Kirjailija: Sarah J. Maas
Sivuja: 743
Kustantaja: Gummerus
Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!
Takakannesta:

Celaena Sardothienilta on riistetty kaikki mitä hän rakastaa. Mutta nyt hän palaa hakemaan kostoa, pelastamaan ennen niin loistokkaan valtakuntansa ja kohtaamaan menneisyytensä haamut.
Hän on ottanut haltuun oikeutetun paikkansa valtaistuinpelissä Aelin Galathyniuksena, Terrasenin kuningattarena. Mutta ennen kuin hän voi nousta valtaistuimelleen, hänen täytyy taistella: 
Serkkunsa puolesta, joka oli valmis kuolemaan hänen edestään. 
Ystävänsä puolesta, joka on teljetty kammottavaan tyrmään.
Kansansa puolesta, jonka julma kuningas on orjuuttanut ja joka odottaa kuningattarensa voitokasta paluuta.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

LUCINDA RILEY - SEITSEMÄN SISARTA


Ihan ensimmäisenä mä haluan kiittää omaa äitiäni. Ilman äitiä, tähän kirjaan olisi mitä luultavammin jäänyt tarttumatta. Ihan jo siksi, kun kammoan näitä paksuja järkäleitä, eli kirjoja joissa on yli 500 sivua. Ja tämän kirjasarjan kaikki osat taitavat olla yli 500 sivuisia. Kiitos siis äiti kun hehkutit tätä sarjaa mulle!

Riley kirjoittaa todella koukuttavasti. Ei oikeasti mennyt kuin pari sivua ja totesin, etten voi laskea kirjaa kädestäni ennen kuin silmät menevät väkisin kiinni väsymyksestä. Silti mulla meni taas tämän lukemiseen melkein kuukausi, koska mulla on tällä hetkellä paha tapa lukea montaa kirjaa samaan aikaan = kaikkien kirjojen loppuun viemisessä kestää. Mutta tästäkin huolimatta päivinä, jolloin en tarttunut tähän kirjaan, tarina ja sen hahmot pyörivät mun päässä.

Maia on sisarusperheen vanhin ja kuulee sisaruksista ensimmäisenä heidän isänsä kuolemasta. Kun kaikki sisaret on tavoitettu, he tapaavat porukalla kotilinnassaan Genevejärven rannalla. Siellä he saavat jokainen oman kirjekuoren, jonka miljonääri-isä Papa Salt on heille jättänyt. Papa Salt on adoptoinut kuusi tytärtään eri puolilta maailmaa, silloin kun he olivat pieniä. Ja nyt jos tytöt vain haluavat, he saavat vihjeen omasta syntyperästään. Maian vihje vie hänet Brasiliaan, Rio de Janeiroon, jossa hän alkaa kasata palapeliä yhteen.

"Senhor Quintelas", vanha nainen sanoi huokaisten, "sanoin ystävällenne jo eilen, etten voi auttaa häntä".
"Onko senhora aivan varma? Eihän tarvitse kuin katsoa tuota takan yläpuolella riippuvaa muotokuvaa nähdäkseen, ettei senhorita Maia ole tullut tänne väärin perustein. Eikä hän tavoittele rahaa. Hän haluaa vain selvittää sukujuurensa. Onko se väärin? Voitteko moittia häntä siitä?"
Vilkaistessani Florianon osoittamaan suuntaan näin öljymaalauksen naisesta, jonka nyt tiesin Izabela Aires Cabraliksi. Sillä kertaa mielessäni ei ollut enää epäilyksen häivää. Minäkin näin, että olin kuvan naisen kaksoisolento.s.151-152

Siis vitsit miten kivaa oli lukea kirjaa, joka sijoittui Rioon. Rio on aina ollut mulle sellainen paikka, josta en tiedä oikeastaan muuta kuin ison Jeesus Kristus patsaan kalliolla. Ja kuinka siistiä, että tässä kirjassa palataan Maian vihjeiden perusteella 1920-luvulle, jolloin arkkitehti Heitor de Silva Costa alkaa suunnitella tämän kyseisen patsaan rakentamista. Aluksi en ollut kovin innoissani siitä, että aikakausi vaihtui ja päähenkilö ei ollutkaan enää Maia, mutta Rileyn taidokkaan sanailun ansiosta, koukutuin myös tähän monen vuoden takaiseen tarinaan. Kirjassa vaihdeltiin mielestäni sujuvasti eri vuosikymmenten välillä ja kiinnyin näiden molempien hahmojen tarinaan, oikeastaan koko Maian suvun tarinaan. 

Onhan tämä kirja pääsääntöisesti "hömppää", mutta mun mielestä todella hyvää sellaista! Ja hyvin erilaista mitä olin ennen tätä lukenut. Kirja on juuri sopiva sekoitus oikeaa historiaa, nykypäivää, mysteeriä ja vanhaa legendaa. Kirja meni ihan heittämällä yhdeksi kaikkien aikojen suosikiksi ja en malta odottaa, että pääsen lukemaan jatkoa! Seuraavassa osassa käsitellään sisarusparven toiseksi vanhinta tytärtä, Allya, ja pääsemme käsittääkseni matkaamaan hieman lähemmäs Suomea, nimittäin Norjaan. Kirja jättää myös muutamia kysymyksiä auki ja pelkään, että vastauksia saadaan kunnolla näihin vasta aivan viimeisessä osassa. 

Varoituksen sanana, kirja sai ainakin mulla aikaan sen, että haluaisin nyt päästä käymään Brasiliassa ja Riossa ja nähdä kaiken ihan omin silmin. :D Ensi hätään täytynee ehkä lukea jotain muuta kirjallisuutta Brasiliaan ja Rioon liittyen. Vinkkejä?

Helmet-lukuhaaste: 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

Teos: Seitsemän sisarta
Alkuperäinen nimi: The Seven Sisters
Ilmestynyt: 2014 | Suomennos: 2017
Kirjailija: Lucinda Riley
Sivuja: 678
Kustantaja: Bazar
Takakannesta:

Maia D'Apliése ja hänen viisi sisartaan ovat kokoontuneet heidän lapsuudenkotiinsa Atlantikseen - upeaan linnaan Genevejärven rannalla. Heidän isänsä, omalaatuinen miljonääri Papa Salt, on kuollut. Pa Salt on adoptoinut kaikki tytöt vauvana, ja nyt kun isä on kuollut, saa jokainen heistä oman kirjekuoren, joka sisältää vihjeen tytön historiaan. Maian vihje vie hänet toiselle puolelle maailmaa Rio de Janeiroon, jossa hänen tarinansa palapeli alkaa rakentua.

Kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin, Rion villillä 1920-luvulla, Jeesus Kristus patsaan rakennustyö on vasta alkamassa. Arkkitehti Heitor de Silva Costa perheineen purjehtii Pariisiin etsimään kuvanveistäjää suureen projektiinsa. Heidän kanssaan matkustaa Izabela Bonifacio, joka on isänsä tahdosta vasta kihlautunut. Montmarten taiteilijapiirit muuttavat nuoren naisen elämän täysin, eikä paluu takaisin Rioon ole helppo.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

JATKUMO - SARJAKIRJOJEN LUKUHAASTEEN KOONTI


Miten tämä aika menee näin nopeasti?? Ensinnäkin vuosi hujahti kamalalla vauhdilla, enkä edes muistanut tämän haasteen päättyvän sillä vastahan tämä alkoi. Ja sitten kun muistin, ollaankin jo maaliskuun puolessa välissä. Huh, välillä meinaa ahdistaa ajan kulku.

Mennään kuitenkin asiaan. Yöpöydän kirjat -blogi järjesti tämän sarjakirjojen rakastajan lukuhaasteen. Tiedän lukevani paljon sarjoja, varsinkin sarjakuvia, mutta ei mulla oikeasti ollut mitään hajua paljonko näitä luen vuodessa. Enkä myöskään laskenut tähän haasteeseen niitä sarjakuvia mukaan, sillä sarjakuvat laskin Sarjakuvahaasteeseen, joka paljolti meni tämän haasteen kanssa samoihin aikoihin. 

En aivan saavuttanut korkeinta tasoa haasteessa vaan luin 12 kirjaa ja ylsin tasolle Koukussa sarjoihin. Jotenkin mulla oli tunne, että lukisin enimmäkseen sarjakirjoja, mutta nähtävästi viime vuonna keskityin paljon myös yksittäisiin tarinoihin. Joskus on kyllä kiva lukea muitakin kuin sarjakirjoja, sillä olen maailman huonoin lukemaan sarjoja loppuun asti. Tänä vuonna voisin yrittää saattaa muutaman sarjan taas päätökseen! :D

useampi kirja samasta sarjasta:

Sarah J. Maas: Throne of Glass - Keskiyön kruunu, Tulen perillinen
Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?, Mitä tytön täytyy tehdä?, ... Ja onnellista uutta vuotta?

kirjat jotka aloittavat sarjan:

Cecelia Ahern: Viallinen
Stephanie Garber: Caraval
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja
Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija
Jennifer L. Armentrour: Obsidian

kirja joka jatkaa sarjaa:

Timo Parvela: Kepler62 Uusi Maailma - Kaksi heimoa


Kiitos vielä Niinalle järjestämisestä, tää oli oikein mukava haaste!

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

NINA LACOUR - VÄLIMATKOJA



Yritin aloittaa tätä kirjaa heti kesällä kun sain tämän käsiini. Mutta kirjan melankolisuus ja hieman ahdistava ilmapiiri eivät houkutelleet aurinkoisena kesäpäivänä jatkamaan alkua pidemmälle. Ja onneksi luinkin tämän vasta nyt, sillä tää sopi talvisiin iltoihin paremmin kuin hyvin! Tämä olisi ollut todella nopeasti luettavissa, mutta nautin tästä välillä iltaisin pieniä osia kerrallaan ja lukemiseen menikin muutama viikko.

Kirja kertoo yksinäisyydestä, menetyksestä, surusta, ystävyydestä ja rakkaudesta. Marin ei ole puhunut kenellekään tuttavalleen sen jälkeen kun muutti toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Hän vain otti ja lähti New Yorkiin pari viikkoa ennen opiskeluidensa alkua. Lukija miettii kuumeisesti, että mitä on tapahtunut? Mikä kaikki johti tähän tilanteeseen?

On joulukuu ja muut opiskelijat lähtevät asuntolasta perheidensä luokse joulun viettoon, mutta ei Marin. Marin on saanut erikoisluvan jäädä koko joululomaksi asumaan yksin asuntolaan. Seuranaan vain tuntematon talonmies, joka siivoilee pihaa ja jolle Marin voi hätätapauksessa soittaa. Mutta Marin ei ole kauaa yksin, sillä Mabel on tulossa kolmeksi päiväksi vierailulle. Mabel joka on hänen paras ystävänsä ja kenen kanssa Marin ei ole puhunut kesän jälkeen. Mabel joka on lähettänyt syksyn mittaan ainakin 900 viestiä ja joista yhteenkään Marin ei ole vastannut. Mitä heidän välillään tapahtui?

Kirjassa käydään läpi Marinin muistoja, ja kesä joka muutti kaiken aukenee lukijalle vähitellen. Marin ja Mabel jäävät keskelle New Yorkin lumimyrskyä ja kun sähkötkin katkeavat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puhua.

Kirja oli mukavaa vaihtelua perus romanttiselle YA contemporarylle, mitä yleensä luen. Ja tässä suurimpana roolina ei ollut kahden nuoren välinen rakkaus. Kirjan suru ja yksinäisyys kyllä säväytti niinkin kovin, että kyyneliltä ei vältytty. Aloin myös pohtia tätä lukiessa, että olenkohan nykyään herkistynyt vieläkin enemmän kun tuntuu, että itken lukiessa useammin kuin ennen. Telkkaria katsoessa mulle riittää jos näen jonkun muun itkevän niin hanat aukeaa, mutta lukiessa tätä ei ole paljon tapahtunut. On vain tietyt kirjat jotka ovat saaneet minut itkemään. Ja nyt tämäkin kuuluu siihen kategoriaan. :D Suosittelen tätä lämpimästi kaikille, varsinkin jos kaipaat jotain muuta kuin perus Young Adult kirjaa ja ei niin hurjalla vauhdilla eteneviä tapahtumia.

"Sillä jos meillä on yhtään itsesuojeluvaistoa, pelaamme parhaan mahdollisen pelin niillä korteilla, jotka meille on jaettu."s.206

Teos: Välimatkoja
Alkuperäinen nimi: We are okay
Ilmestynyt: 2017 Suomennos: 2018
Kirjailija: Nina LaCour
Sivuja: 232
Kustantaja: Karisto
Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!
Takakannesta:


Koko elämänsä sitä kuvittelee tarvitsevansa yhtä ja toista... Kunnes lähtee ja ottaa mukaansa vain puhelimen, lompakon ja äidin valokuvan.

Marin ei ole puhunut yhdellekään tutulle sen jälkeen, kun hän pakkasi laukkunsa ja muutti toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Kukaan ei tiedä totuutta hänen viimeisistä viikoistaan San Franciscossa, ei edes Marinin paras ystävä Mabel. Mutta tuhansienkin kilometrien päässä kotoa Marin tuntee menneisyyden kutsun. Nyt, kuukausia myöhemmin, hän odottaa yksin joulun ajaksi tyhjenneessä opiskelija-asuntolassa New Yorkissa. Mabel on tulossa kolmeksi päiväksi vierailulle, ja Marinin on lopulta kohdattava kaikki mikä on jäänyt sanomatta.